Heilurit ja muut mittaamisen tavat

Heilurit

Erilaisia heilureita on käytetty ns. henkimaailman asioiden mittaamiseen jo tuhansien vuosien ajan. Yksinkertaisimmillaan heiluri on tehty pätkästä ompelulankaa, jonka toiseen päähän on solmittu painoksi mutteri tai sormus. Arvokkaammissa heilureissa on langan sijasta käytetty kultaista ketjua. Heilureissa on käytössä monenlaisia painomuunnelmia, ongenpainosta jalokiviin. Yleisimmin painona käytetään pronssista sorvattuja erimuotoisia painoja taikka vuorikiteestä tai kristallilasista hiottuja, monitahkoisia, soikeita tai pallomaisia kappaleita. Joidenkin heilureiden painona on pieni kannellinen kuppi, johon voidaan laittaa pieni määrä tutkittavaa ainetta.

Maasäteilymittauksissa kuljetaan heiluri kädessä tutkittavassa paikassa. Kun saavutaan maasäteilylinjan kohdalle, alkaa heiluri pyöriä. Keskellä mitattavaa linjaa heiluri kääntää pyörimissuuntaansa ja lakkaa vähitellen pyörimästä, kun on siirrytty pois maasäteilykentästä. Yleensä heiluri heiluu keskellä mitattavaa linjaa linjan suuntaisesti. Heilurin pyörimisliikkeen voimakkuudesta voidaan päätellä säteilykentän voimakkuutta.

Heilurin painon aiheuttaman hitausmomentin vuoksi heilurin pyörimisliikkeen muutokset eivät tapahdu kovin nopeasti. Siksi heilurin käyttö maasäteilyn mittaamisessa on varsin hidasta. Heilurin käytön etuna on se, että erilaisia heilureita on aina helposti saatavissa tai niitä voidaan tehdä.

Rautakanki ja lapio

Suomessa moni on kuullut kaivonkatsojista, jotka ovat käyttäneet maan kaivamiseen tarkoitettuja työkaluja, kuten lapioita ja rautakankia kaivon paikan etsimiseen. Rautakankea ja lapiota pidetään kädellä ylhäällä tasapainossa ja kävellään halutulla kaivon paikalla. Siinä kohdassa, missä rautakanki tai lapio tuntuu väkisin kääntyvän alas, on vesisuoni. Tämäkin ilmiö perustuu tiedostamattomaan lihasten toimintaan. Kuitenkin kaivonkatsojasta tuntuu siltä, että rautakanki tai lapio taipuu itsestään ja jopa väkisin maata kohti.

Tällaisen kaivonpaikan katsomisen etuna on yhdistetty etsimistyökalu ja kaivamisväline. Kaivon paikan etsimistavalla ei ole merkitystä. Tärkeintä on lopputuloksen hyvyys.

Maasäteilyn mittaus kädellä

Kun varpumies tai –nainen on riittävän kauan mittaillut erilaisia maasäteilykenttiä, niin hänelle kehittyy kyky aistia mitattavia kenttiä ilman mekaanisia apuvälineitä. Hän voi tutkittavassa paikassa esimerkiksi kättään liikuttamalla todeta säteilykenttien paikat ja kenttien voimakkuudet.

Maasäteilyn näkeminen

Jollain maasäteilyn tutkijoilla on kyky ikään kuin nähdä utuisesti maasäteilylinjoja. Tällaisia henkilöitä on todella harvassa. Toinen tapa on vain jotenkin aistia maasäteilylinjoja ja tästä saadun tiedon avulla kertoa linjojen ominaisuuksista.