* MAASÄTEILYN  MITTAAMINEN *

Maasäteilyn mittaamista kutsutaan yleisnimellä radiestesia, joka tarkoittaa melkein kaikissa kielissä samaa asiaa. Tehtyjen kokeiden perusteella noin viisitoista prosenttia ihmisistä pystyy pienellä harjoittelulla mittaamaan Y-varvun avulla voimakkaimpia maasäteilylinjoja. L-varpuja käyttämällä jopa noin puolet ihmisistä onnistuu helposti ensimmäisellä mittauskerralla mittaamaan maasäteilyn paikkoja. Maasäteilylinjojen erottaminen toisistaan vaatii jo huomattavasti enemmän harjoittelua. Lisää harjoittelua vaatii myös eri säteilylinjojen voimakkuuksien toteaminen.

Säteilylinjojen näennäinen lukumäärä riippuu mittaajan kulkusuunnasta.

Maasäteilyn mittausta erityyppisillä välineillä voisi verrata vaikka polkupyörällä ajamisen opetteluun. Aluksi se ei tunnu onnistuvan millään, mutta kun oikeat reaktiot löytyvät, niin kaikki on yksinkertaista ja helppoa.

Maasäteilyn mittaustilanteessa mittaajan olisi oltava henkisesti vireässä kunnossa. Ajatuksellisesti on keskityttävä vain mitattavaan asiaan ja varsinaisen mittauksen aikana ei saisi ajatella muita asioita. Koska joka puolella on tiheässä monenlaisia kenttiä, on mittaajan on oltava tarkkana, ettei hän mittaa vääriä asioita ja saa samalla vääriä tuloksia.

Säteilykenttien mittaaminen voidaan karkeasti jakaa mittaustavan ja mitattavan asian tiedonsaannin perusteella neljään eri ryhmään. Seuraava jaottelu on luettavissa useimpien maiden maasäteily-yhdistysten kotisivuilta.

1.       Mittaajan varpu taipuu vesisuonisäteilylinjan kohdalla vasta, kun hän on säteilylinjan vaikutuspiirissä ja sen voimakkaimmassa kohdassa. Mittaaja siis tuntee lähinnä fyysisesti omassa kehossaan, milloin hän on säteilykentässä.

2.       Mittaaja haluaa saada vesisuonen kohdalla selville maanalaisen vesivirtauksen syvyyden maan pinnasta. Eri varvun käyttäjillä on omat tapansa saada selville vesisuonen syvyys, mutta tämä tieto tulee mittaajalle ikään kuin vastauksena asetettuun kysymykseen. Vastaavasti saadaan selville vesivirtauksen suunta. Tämän tiedonsaantitavan rajatapauksena voidaan pitää varvun kanssa kulkemista vesisuonen suuntaisesti. Jos varpu taipuu alaspäin, kuljetaan vesivirtauksen suuntaan, jos ylöspäin, niin vesivirtausta vastaan. Toinen tämän kohdan tieto voisi olla vesivirtauksen voimakkuus. Edellytyksenä edelleen, että ollaan itse säteilykentässä.

3.       Joskus tutkittavan kohteen luokse on hankala tai mahdoton päästä, taikka mittaaja vain haluaa säästää jalkojaan. Varvun avulla voidaan siis mitata haluttuja asioita myös etäältä. Asetetaan vain mielessä kysymys mitattavasta asiasta ja varpu ikään kuin antaa kysyjälle myönteisen tai kielteisen vastauksen. Kaivonkatsoja esimerkiksi seisoo pihapiirissä ja kysyy mielessään, missä suunnassa sijaitsee etukäteen rajatulla alueella paras kaivon paikka. Suunta löytyy kiertymällä hitaasti ympäri ja kun varpu osoittaa kaivon paikkaa kohti, varpu taipuu alas. Seuraavaksi kysytään, kuinka kaukana mittaajasta kaivon paikka on. Lasketaan mielessä metrejä mittaajasta kaivon paikkaan. Kun oikea metriluku on saavutettu, varpu taipuu taas. Näin edeten saadaan selville kaikki kaivon paikkaa koskevat tiedot.

4.       Neljänteen luokituskohtaan kuuluu ns. etämittaus (englanniksi Map Dowsing). Tässä tapauksessa mittaajan ei tarvitse olla fyysisesti lähellä mitattavaa kohdetta tai asiaa. Etäisyydellä ei itse asiassa ole lainkaan merkitystä. Esimerkiksi kaivonkatsoja voi kotoaan käsin karttaan keskittymällä saada selville samat asiat, kuin paikan päällä oleva varvun käyttäjä. Tämän asian uskominen on varmaan monelle liikaa. Ainoastaan täällä tavoin saatujen mittaustulosten henkilökohtainen paikan päällä varmentaminen saattaa vähentää epäluuloa etämittausta kohtaan. Kuitenkin näitä etämittauksia tehdään varsin runsaasti ja jopa hyvällä menestyksellä.

Maasäteilymittauksiin sekä kaikkiin muihinkin ns. henkimaailman mittauksiin nähden on pidettävä järki tallella ja jalat maassa. Parasta tietenkin olisi, että itse pystyisi mittauksin varmistamaan toisten antamat tiedot. Aina ei kaikilla kuitenkaan ole kykyjä tai mahdollisuuksia asioiden omakohtaiseen toteamiseen. Siksi kannattaa käyttää omaa järkeä tulosten arvosteluun ja mahdollisuuksien mukaan kysellä muilta arviointeja mittaajan kyvyistä. Kaikilla aloilla on monenlaista tarjontaa ja runsaasti eritasoisia virtuooseja, joiden joukosta on vaikea löytää todellisia ammatillisia lahjakkuuksia. Mutta näitäkin on kyllä olemassa.