* MAASÄTEILYSTÄ YLEENSÄ *

Maasäteilykäsitteellä on tarkoitettu eri aikoina erilaisia asioita. Muinoin on luultu esimerkiksi tietyissä paikoissa maan sisällä asustavan pahoja henkiä sekä mm. maahan haudattujen aarteiden säteilevän ylimaallista valoa aarnivalkeiden muodossa. Maasäteilyllä tarkoitetaan nykyisin tiettyihin paikkoihin sijoittuneita, muodoltaan ja vaikutukseltaan erilaisia ja eläville olennoille pääasiassa haitallisia säteilykenttiä. Nämä kentät ovat monella tavalla havaittavissa lähinnä erilaisten vaikutusten perusteella, jotka niillä on kasveihin, eläimiin tai ihmisiin. Maasäteilykentillä tosin on myös monenlaisia myönteisiäkin vaikutuksia. Maasäteilyä ei siis periaatteessa voida pitää pahana tai hyvänä luonnon ilmiönä, vaan siihen on suhtauduttava kuten esimerkiksi vaihteleviin säätiloihin tai vuodenaikojen kiertoon. Maasäteilyn vaikutukset on syytä tuntea, jotta niiden kanssa voitaisiin tulla hyvin toimeen.

Valitettavasti nykyisin ei vielä ole keksitty maasäteilylle tieteellisesti pätevää teoriaa eikä nykytietämyksen hyväksymiä fysikaalisia mittausvälineitä. Maasäteilyä ovat ihmiset kuitenkin mitanneet erilaisilla välineillä jo tuhansia vuosia. Tämä perinne jatkuu yhä eri puolilla maailmaa huolimatta monien nykyiseen tiedekäsitykseen luutuneiden ihmisten halveksivasta asenteesta.

Maasäteilyllä ei tässä yhteydessä tarkoiteta radon-kaasun eikä muidenkaan radioaktiivisten aineiden hajoamisesta syntyvää ionisoivaa säteilyä.

Erilaisten sähkömagneettisten ilmiöiden on myös todettu liittyvän jollain tavalla maasäteilykenttiin. Nykyisen langattoman tiedonsiirron ja sähkölaitteiden käytön nopea lisääntyminen tuntuu maasäteilyhaittojen ohella aiheuttavan monille sähköyliherkille fyysisen kunnon huononemista.

Ihmiset uskovat eri tavoin maasäteilyn olemassaoloon. Suurimmalle osalle asia on täysin yhdentekevää. Muutamat mittailevat maasäteilyjä ja jotkut tuomitsevat koko ilmiön täydeksi humpuukiksi. Maasäteilyn mittaamisella on kuitenkin pitkät perinteet, vaikka tieteellistä selitystä eri maasäteilylajeille olekaan vielä keksitty. Kuitenkin kustannuksia ja vaivannäköä vaativissa hankkeissa, kuten esimerkiksi asuintalojen sijoittelussa tontille, hedelmäpuiden istutuspaikan valinnassa, kuten myös selittämättömissä terveysongelmissa kannattaisi maasäteilyn olemassaolo ottaa huomioon.

Joskus vasta jonkun henkilön kuoleman jälkeen on havaittu, että kuolemaan johtanut tauti ehkä olisi voitu ehkäistä vain siirtämällä vuode terveellisempään paikkaan. Vaikka maasäteilystä ei välttämättä seuraisikaan kuolemantautia, niin maasäteilyltä suojautuminen saattaisi parantaa huomattavasti elämän laatua. Myös eläinten kanssa tekemisissä olevien kannattaisi ottaa huomioon maasäteilyjen aiheuttamat mahdolliset haitat.

Vähintään puolet ihmisistä oppisi helposti mittaamaan haittavaikutuksia aiheuttavaa maasäteilyä, jos vain olisi hieman ohjausta, mielenkiintoa ja halua. Opettajista kuitenkin tuntuu olevan pulaa.

Maasäteilyä siis mitataan ja tutkitaan nykyisin eri puolilla maapalloa, vaikka ilmiö on monien mielestä moneen kertaan todistettu täysin paikkansa pitämättömäksi. Kuitenkin näyttää jopa siltä, että mielenkiinto maasäteilyä kohtaan eri maissa vain lisääntyisi. Nykyinen parantunut tiedon välitys helpottaa myös maasäteilyasioiden leviämistä, mutta toisaalta yhä enemmän teknistyvä maailma karttaa ns. henkimaailman asioihin uskomista.

Maasäteilyn mittaamisesta ei koidu mitään kenellekään suurempaa haittaa, mutta mittaamatta jättämisestä saattaa koitua pahojakin haittoja. Viime kädessä maasäteilyn haitoista kärsinyt ja niiden haittavaikutuksien aiheuttamista sairauksista parantunut ihminen pystyy parhaiten vakuuttumaan maasäteilyilmiön olemassaolosta.