Voimapaikat ovat erilaisia

Positiiviset ja negatiiviset energiapaikat

Maasäteilylinjojen lisäksi maan pinnalla on erilaisia energioiltaan hyviä ja huonoja paikkoja. Hyviä paikkoja on kutsuttu pyhiksi paikoiksi tai voimapaikoiksi, joissa ihmiset lataantuvat hyvillä energioilla. Huonoissa paikoissa ihmisten energiat vähenevät ja näitä paikkoja pyritään välttämään.

Vaikutuksiltaan positiivisten ja negatiivisten energiapaikkojen säteilyt

Pyramidit ja monet muut historialliset rakennelmat on rakennettu yleensä sellaiselle paikalle, jossa on ollut jo luonnostaan ns. korkeita ja ihmisten kannalta positiivisia värähtelyitä. Värähtely sanana on hieman huono kuvaamaan paikalla olevaa miellyttävää tunnetta, tunnelmaa, ilmapiiriä, atmosfääriä, värähtelytasoa tai paikan henkeä.  Useista kielistä puuttuu tätä ilmiöitä kuvaavia sanoja. Myös entiset uhraus- ja palvontapaikat olivat korkeavärähteisiä. Näille paikoille kristityt rakensivat myöhemmin kirkkoja, etteivät paikalliset pakanat olisi enää voineet käyttää näitä alueita omiin palvelusmenoihinsa. Siksi näiden alueiden eritysominaisuuksien vuoksi nykyäänkin monessa kirkossa on miellyttävä ja myönteistä energiaa henkivä tunnelma.

Geomantia on tutkimusala, joka tutkii erilaisten paikkojen energioita ja ns. värähtelyitä. Aiheesta on julkaistu ulkomailla runsaasti kirjallisuutta. Feng Shui on sukua geomantialle, mutta siinä pyritään vaikuttamaan energioiden kannalta parhaisiin ratkaisuihin rakennusten sijoittelun, arkkitehtuurin sekä sisustuksen keinoin.

Positiivisten energiapaikkojen lisäksi on olemassa myös ns. negatiivisia energiapaikkoja. Tällaisissa paikoissa oleskeleva henkilö alkaa tuntea voimattomuutta ja olo muuttuu vähitellen ahdistuneeksi ja painostavaksi. Tällaisten paikkojen halkaisija on metristä kymmeniin metreihin. Keskimäärin halkaisijaltaan parin metrin kokoisia negatiivisia paikkoja on muutama noin neliökilometrin kokoisella alueella. Joskus tosin näitä huonoja paikkoja saattaa olla useitakin ryhmässä ja niiden väli muutaman metrin. Pitkään luonnon näkymättömiä voimia aikanaan tutkinut Esko Jalkanen oli nimittänyt näitä paikkoja horniksi. Rakennusten paikka kannattaisi valita niin, että näitä hankalia paikkoja ei sattuisi rakennuksen kohdalle.

Saman ikäiset tammet

Kuvassa on kaksi tammea, jotka on istutettu samaan aikaan ja saman kokoisina. Tammet pyrkivät luomaan ympärilleen itselleen sopivan – ihmisille yleensä negatiivisen – energiakentän. Kuvan pienempi tammi kuvan oikeassa alanurkassa on epäonnekseen istutettu sitä sivuavaan positiiviseen energiapaikkaan, joka on estänyt tammen normaalin kasvun. Kuvan yksilö on kuitenkin pysynyt hitaasta kasvusta huolimatta hengissä eikä ole heti kuollut. Vastaava ilmiö on havaittu muillakin pihoilla, sekä tammelle istutetulla seuranta-alueella useiden taimiyksilöiden kohdalla.

Tammen tainta istutettaessa tuleekin muistaa, että sille ei etsitä istuttajan omasta mielestä “parasta mahdollista” paikkaa. On etsittävä istutettavalle tammelle juuri tämän tammen kannalta parasta paikkaa juurtua ja kasvaa isoksi ja kukoistaa tulevat vuosikymmenet ja vuosisadat. Useimmat piha- ja puistopuulajit suosivat kuitenkin ihmisellekin positiivista kasvupaikkaa.

Haitallinen energiapaikka pellolla

Kasvustossa näkyy jälki erittäin negatiivisesta energiapaikasta eli kansanomaisesti nimitettynä hornasta. Pelto näyttää niittämättömältä kesannolta. Ilmiön alueella mm. ruoho- ja heinäkasvillisuus on silmin nähden poikkeavalla tavalla lakastumassa verrattuna ympäristöönsä. Kohteessa ei havaittu ihmisen tai eläinten liikkumisen tai tallaamisen jälkiä. Jos tällaisen alueen sisällä viipyy pitempään, niin voimat loppuvat varsin nopeasti.

Lohjan kirkon energiatasoja

Lohjan kirkossa on erittäin hyvä ilmapiiri eli siellä on ns. hyvät värähtelyt. Kirkon sisällä olevien alueiden hyvyyttä on kuvattu eri väreillä. Kuvaan on myös merkitty kirkon kautta kulkevat ns. kirkkolinjat. Yleensä keskiaikaisten suomalaisten kivikirkkojen kautta kulkee vähintään yksi kirkkolinja, joka jostain syystä kulkee kirkon pituussuunnassa ja tulee ulos alttariseinän keskeltä.

Kirkonrakentajat ovat Suomessakin jo 1000-luvulta alkaen osanneet käyttää hyväksi vanhastaan pyhien paikkojen kautta kulkevia linjailmiötä.

Numeroarvot merkitsevät alueiden värähtelytasojen hyvyyttä Jalkasen yksikköinä (J). Luonnon energioita tutkinut Esko Jalkanen käytti asteikkoa, jossa koko Suomessa vallitsevan ilmapiirin arvoa kuvataan luvulla +10 J. Nolla-arvo 0 J kuvaa sellaista ilmapiirin arvoa, jonka alapuolella ihmisen energiataso alkaa pienetä.

Positiiviset energiapaikat

Pienialaisia energiapaikkoja on nimitetty voimapaikoiksi ja latautumispaikoiksi, joiden sisäpuolella ihmisen energiatasot elpyvät.
 
Näitä voima paikkoja on useita erilaisia, mutta yleisimpiä ovat kehämäiset ns. hellanrenkaiden muotoiset energiapaikat ja hieman harvinaisemmat sisällöltään tasalaatuisemmat alueet, joista löytyy säteittäisiä rakenteita.
Pyöreät hellanrenkaiden muotoiset energiapaikat

Muutaman sadan metrin välein on voimakkuuksiltaan erilaisia ja muodoltaan pyöreitä energiapaikkoja. Näiden paikkojen halkaisja vaihtelee noin metristä kymmeniin metreihin. Värähtelytaso näissä ympyröissä kasvaa portaittain keskipistettä kohti. Ympyrän keskellä on korkein värähtelytaso. Sisäkkäisiä ympyrätasoja voi olla muutamasta jopa kahteen kymmeneen.

Ihmisen energiakenttä – ns. elokeho – alkaa heti elpyä, kun asetutaan tällaisen energia-alueen sisäpuolelle.

Kuvaan merkittyjen värähtelytasojen laatu on ilmoitettu ns. Jalkasen yksikköinä, jossa lukuarvo +10 J merkitsee Suomen alueen keskimääräistä värähtelytasoa.

Säteittäisiä rakenteita sisältävät energiapaikat

Osassa positiivisista energiapaikoista on sisäisiä säteittäisesti ulospäin suuntautuvia energiarakenteita. Varvulla mitattaessa havaitaan näiden olevan hieman kaarevia, jonka vuoksi näitä on alettu nimittää turbiininsiipivoimapaikoiksi. Siipien lukumääräksi on useissa mittauksissa päädytty arvoon 52. Nämäkin energiapaikat toimivat hyvin latautumispaikkoina.

Voimapaikat hylkivät erilaisten haitallisten maasäteilylinjojen haittavaikutuksia

Maasäteilylinjat sisältävät useita eri osatekijöitä, joista vain osa on ihmisille haitallisia. Viereisen kuvan tapauksessa hartmannlinjat tuntuvat kietävän positiivisen energiapaikan. Tarkemmin mitattaessa havaitaan kuitenkin, että osa hartmannlinjan sisältämistä osatekijöistä (katkoviivat kuvassa) kuitenkin kulkee energiapaikan läpi. Erkaantuneet osatekijät yhtyvät taas toisiinsa energiapaikan ulkopuolella.

Vanhat energiapaikat

Maapallolta löytyy tuhatmäärin muinaisten eri kulttuurien aikana suurin ponnistuksin tehtyjä kulttipaikkoja rakennelmineen.
 
Osa näistä on säilynyt tuhansia vuosia nykypäiviin saakka. Osasta on jäljellä enää vain merkkejä aiemmasta. Nämä rakennelmat on aikoinaan pyritty tekemään parhaisiin mahdollisiin paikkoihin. Kuitenkin pitkien aikojen kuluessa voimakkaammatkin energiat ovat saattaneet hiipua näiden kohdilla varsin vähiin. Siksi monien vaikuttavien vanhojen rakennelmien kohdilta varpuilija ei enää löydäkään mitään erikoista mitattavaa.
 
Vanhojen kulttipaikkojen alkuperäisiä energioita on mahdollista yrittää selvittää siirtymällä mielessä ajallisesti näiden rakennelmien syntyhetkiin ja täten saatujen tuntumien avulla tehdä mittauksia.
Taino-intiaanien rakentama ympyrän muotoinen kulttipaikka

Kristofer Kolumbus löysi ensimmäisellä purjehdusmatkallaan Hispaniolan saaren vuonna 1492. Saarella on nykyisin Haiti ja Dominikaaninen Tasavalta. Saarella asui silloin noin kaksi miljoonaa Taino-intiaania. Intiaanit olivat tehneet saaren keskelle ympyrän muotoisen palvontapaikan. Sen halkaisija on noin 250 metriä ja sen reunaa ympäröi kaksi noin kuusi metriä leveää harmaata ja mustaa kivivallia.

Muutaman kymmenen vuoden kuluttua Kolumbuksen ensimmäisestä käynnistä alkaen intiaanien lukumäärä oli pienentynyt muutamiin kymmeniin tuhansiin. Syynä olivat espanjalaisten mukanaan tuomat erilaiset taudit sekä mittava orjuuttaminen ja muu tuhoaminen. Kulttipaikka on säilynyt nykypäiviin saakka melkein alkuperäisessä muodossaan sen erikoisen ja kestävän rakenteensa vuoksi.

Kuva: https://www.bing.com/maps

El Corral de los Indios

Intiaaniympyrää käytetään nykyisin osin laitumena ja urheilualueena. Se sijaitsee nelisen kilometriä San Juan de la Maguana -nimisen kaupungin pohjoispuolella.

Alueelta ei pysty nykyisin aistimaan mitään erikoisia energia- eikä värähtelyseikkoja. Ympyrän keskellä on kuitenkin muuta aluetta paremmat energiat.

Hiidenkivi Bretagnessa

Oheinen kuva on Ranskan luoteiskulmassa sijaitsevan Bretagnen hallintoalueen toiseksi korkeimmasta Menhir du Champ-Dolent -hiidenkivestä. Tämä hiidenkivi on 9,5 metriä korkea ja painaa noin 100 tonnia.

Hiidenkivi on ranskaksi ja englanniksi Menhir (Maen  = suuri ja hir = kivi). Kivi on pystytetty neoliittisella aikakaudella noin 4700 – 1700 eaa. Kivi on graniittia ja se on siirretty paikoilleen useamman kilometrin päästä. Kivi on muotoiltu kivityökaluilla.

Kiven kohdalta on mitattavissa useita heikohkoja maasäteilylinjoja. Kiven ympärillä on tunnistettava energiakenttä. Muuten nykyhetken mittaustulokset ovat varsin vaatimattomia.