tietoa tuhansien vuosien takaa

Maasäteily

Maasäteily erilaisissa muodoissaan – ja eri tavoin käsitettynä ilmiönä – on tunnettu koko historian ajan, jopa ihmiskunnan varhaisimmista, muinaisista ajoista alkaen.

Tunnettuja maasäteilylajeja

Nykyisin maasäteily jaetaan karkeasti seuraaviin alaryhmiin. Näistä löydät tarkempaa tietoa oheisilta alasivuilta:

Vesisuonisäteily

Ristikkolinjat hartmann ja curry

Muita linja- ja ristikkorakenteita

Pistemäiset maasäteilyilmiöt

Vaikutuksiltaan positiivisten ja negatiivisten energiapaikkojen säteilyt

Kallioperäsäteilyt

Ihmisten toimesta muodostuneet alueet ja linjat sekä ley-linjat

Sähkömagneettiset säteilyt ja sähkökentät (eivät ole maasäteilyä)

Välineitä maasäteilyn havainnointiin ja mittaamiseen

Y-mallinen varpu, puuta, metallia, muovia

L-malliset kulmapuikot

Esoteerinen varpu

Heilurit - erilaisia eri tarkoituksiin

Arkiset välineet apuna

Havainnointi ja mittaus käsin sekä tuntemuksin

Maasäteily käsitteenä

Nimitystä maasäteily, saksaksi ”Erdstrahlen”, käytti tiettävästi ensimmäisenä saksalainen vapaaherra Gustav von Pohl 1920-luvulla. Tällä ilmiöalueella on tarkoitettu eri aikoina erilaisia asioita. Muinoin on luultu esimerkiksi maan sisällä tietyissä paikoissa asustavan pahoja henkiä ja mm. maahan haudattujen aarteiden säteilevän ylimaallista valoa aarnivalkeiden muodossa. Nykyisin maasäteilyllä tarkoitetaan maapallolla eri tavoin mitattavissa olevia, muodoltaan ja vaikutukseltaan erilaisia ja eläville olennoille pääasiassa haitallisia säteilykenttiä. Nämä kentät ovat havaittavissa lähinnä sellaisten haittavaikutusten perusteella, jotka niillä on kasveihin, eläimiin tai ihmisiin. Maasäteilykentillä tosin on myös monenlaisia myönteisiä vaikutuksia. Maasäteilyä ei siis voida pitää pahana tai hyvänä luonnon ilmiönä, vaan siihen on suhtauduttava kuten esimerkiksi vaihteleviin säätiloihin tai vuodenaikojen kiertoon. Maasäteilyn vaikutukset on syytä tuntea, jotta niiden kanssa voitaisiin tulla hyvin toimeen.

Valitettavasti nykyisin ei vielä ole keksitty maasäteilylle tieteellisesti pätevää teoriaa eikä nykytietämyksen hyväksymiä fysikaalisia mittausvälineitä. Maasäteilyä ovat ihmiset kuitenkin mitanneet erilaisilla välineillä jo tuhansia vuosia. Tämä perinne jatkuu yhä eri puolilla maailmaa huolimatta nykyisen tiedekäsitykseen halveksivasta asenteesta.

Maasäteilyllä ei tässä yhteydessä tarkoiteta radonkaasun eikä muidenkaan radioaktiivisten aineiden hajoamisesta syntyvää ionisoivaa säteilyä.

Erilaisten sähkömagneettisten ilmiöiden on myös todettu liittyvän jollain tavalla maasäteilykenttiin. Nykyisen langattoman tiedonsiirron ja sähkölaitteiden käytön nopea lisääntyminen tuntuu maasäteilyhaittojen ohella aiheuttavan monille fyysisen sekä henkisen kunnon huononemista.

Jos ihmisen kunto on jostain syystä huonontunut ja immuunipuolustus on heikentynyt alarajoille, niin silloin pienetkin lisärasitukset saattavat altistaa ihmisen erityyppisille sairauksille. Nämä lisärasitukset saattavat olla peräisin esimerkiksi huonosta ravinnosta, työuupumuksesta, psyykkisistä ongelmista, sähkömagneettisista säteilyistä tai haitallisista maasäteilykentistä.

Play Video

Maasäteilyä on hankala havaita

Maasäteilyllä tarkoitetun ilmiökentän ominaisuuksia ei pystytä nykykeinoin mittaamaan fysikaalisten mittalaitteiden avulla. Tämä on tärkein syy sille, että koko ilmiötä ei olisi ollenkaan olemassakaan.

Asiantuntijoiden ongelmana on se, että he eivät tiedä, mitä he eivät tiedä.

nassim taleb

Maasäteilyn ilmeneminen

Vaikka maasäteilyä ei mitattaisikaan, silti sen välillisiä vaikutuksia voidaan kuitenkin havaita, jos vain osaa yhdistää havaintonsa eri säteilylajien vaikutuksiin. Ohessa on muutamia esimerkkejä, joiden taustalla vaikuttavat erilaiset maasäteilyilmiöt.

Havaintoja luonnosta
  • Ruiskukkia täynnä olevan kukkapenkin kautta kulkee pitkä 10 cm leveä alue, minkä kohdalla ei kasva lainkaan ruiskukkia.
  • Sipulimaassa kasvaa runsaasti pitkävartisia sipuleita, mutta sipulimaan kautta kulkevalla kapealla ja pitkällä alueella on vain lyhytvartisia ja sairaan näköisiä sipulin varsia.
  • Puutarhassa useita menestyvien hedelmäpuiden seassa olevia vinossa kasvavia, tautisia ja kuolevia hedelmäpuita. Jos kuolleiden puiden paikalle istuttaa uusia puita, niin nekin kuolevat muutaman vuoden kuluessa.
  • Vanhassa sireeniaidassa on parin metrin levyinen aukko, johon ei ole toistuvista istutuksista huolimatta saada kasvamaan uusia sireeneitä. Kuitenkin aukkopaikassa yrittää väkisinkin kasvaa pihlajan ja pajun taimia.
  • Miksi koivikossa vain muutamaan koivuun ilmestyy tuulenpesiä, vaikka tämän ilmiön aiheuttaman sienitaudin itiöt leviävät tuulen mukana hyvin laajalle ympäristöön.
  • Jossakin kohdissa ikkunalautaa kuolevat jatkuvasti kaikki niihin sijoitetut ruukkukukat.
  • Metsässä saattaa ihmetyttää, miksi kekomuurahaiset ovat rakentaneet pesänsä ainakin ihmisen mielestä huonoihin paikkoihin, vaikka lähistöllä näyttäisi olevan paljon parempia pesänrakennuspaikkoja.
  •  Muurahaispolkujen sijainti vaikeakulkuisessa maastossa saattaa herättää pohdintoja.
  • Vasta perustetulla tai lyhyeksi ajetulla nurmikolla asustavien ja maan alle pesänsä rakentavien muurahaisten multakasat ovat ihmeellisen suorissa jonoissa. Nämä multakasat ovat hyvin nähtävissä pienen sateen jälkeen, kun muurahaiset kuljettavat maan alta kuivaa multaa tumman ja kosteamman maan päälle.
  • Säännöllisiin riveihin sijoitetuista mehiläispesistä joistain saadaan viisinkertainen hunajan tuotto muihin pesiin verrattuna.
  • Joissain maakellareissa juurekset säilyvät jatkuvasti uuden veroisina pitkälle kevääseen. Lähistöllä olevassa vastaavan tuntuisessa maakellarissa sitä vastoin juurekset mätänevät helposti tai alkavat jo aikaisin keväällä muodostaa ituja.
Vaikutuksia kotieläimillä
  • Sisätiloissa koirat ja kissat etsivät eri paikoista mieluisimman nukkumapaikkansa.
  • Navetoissa joissain parsissa sairastuu jatkuvasti lehmä. Sairaana teurastetun lehmän tilalle samaan parteen tuotu uusi lehmäkin sairastuu jonkin ajan kuluttua. Viereisissä parsissa olevilla lehmillä ei havaita mitään ongelmia.
  • Vastaavia haittoja havaitaan myös sioilla ja hevosilla. Eläimet kuitenkin paranevat ihmeellisesti, jos niillä on riittävästi tilaa ja ne saavat vapaasti valita nukkumis- ja olinpaikkansa.
Oireita ihmisillä
  • Joillain on yöllistä hikoilua, suonenvetoja ja nukkumisvaikeuksia. Kun nukutaan jossain toisessa paikassa, niin silloin ei havaita vastaavia oireita. Esimerkiksi mökillä nukutaan hyvin, mutta kotona huonosti.
  • Joskus ei voida edes yrittää nukkua makuuhuoneessa ja olohuoneen sohva on havaittu parhaaksi nukkumispaikaksi.
  • Jossain määrätyssä luentosalin tai teatterin istuinpaikassa olo muuttuu tukalaksi ja jalat levottomiksi ilman mitään kuviteltavissa olevaa syytä.
  • Tietyssä olohuoneen nojatuolissa ei lyhyenkään istumisen jälkeen tahdo millään pysyä hereillä.
Vanhat kulttipaikat
  • Miksi johonkin paikkaan on aikoinaan perustettu uhrilehto, temppeli tai kirkko, vaikka lähistöllä olisi paremmankin tuntuisia paikkoja.
  • Tuhansia vuosia sitten ihmiset ovat suunnatonta vaivaa nähden pystyttäneet erilaisia suuria kivisiä rakennelmia. He ovat rakentaneet erilaisia muistomerkkejä joihinkin tarkkaan valittuihin paikkoihin. Nykyisin on hankala käsittää näiden muinaisten rakennushankkeiden syitä ja sijaintipaikkojen valintaperusteita.

valmiiksi jo muutenkin näkymättömiä

Maasäteily on ainakin osittain sidoksissa ns. henkimaailman ilmiöihin

Maasäteilyilmiöitä tarkemmin tutkittaessa huomataan, että on kyse varsin moniulotteisista asioista.

Maasäteilymittauksen ongelmia

Maasäteilyn mittaaminen ja tutkiminen

ovat aina herättäneet asiaan vihkiytymättömissä ihmisissä epäluuloa ja vastustusta. Kuitenkin maasäteilyyn ja sen mittaamiseen liittyviä ns. tieteellisiä tutkimuksia on yritetty tehdä eri puolilla maailmaa. Jo pelkän tutkimuksen järjestäminen on leimannut kyseisen akateemisen tutkimuslaitoksen uskottavuuden kyseenalaiseksi. Yleensä tutkimuksissa mukana olevilla henkilöillä on ollut toisistaan poikkeava maasäteilyä koskeva käsitteistö ja kokemus. Koehenkilöille ei ole täsmällisesti kerrottu, mitä tarkkaan ottaen pitää mitata ja millä perusteilla. Koejärjestelyissä on usein käytetty keinotekoisia vesivirtauksia, joiden aistiminen on vaikeaa. Tutkimuskohteena on siis ollut yleensä jokin maasäteilyn tutkimisen hankalampi sovellutus, vaikka aluksi olisi pitänyt tutkia pelkän varpuilmiön olemassaoloa. Tutkimuksen järjestäjillä eikä kaikilla testihenkilöilläkään yleensä ole ollut tarkkaa kuvaa eri maasäteilylajien olemassaolosta.

Näissä tutkimuksissa ei ole osin yllä esitettyjen syiden takia tähän mennessä löydetty tieteellisesti päteviä todisteita maasäteilystä eikä siihen liittyvästä varpuilmiöstä. Muutamat taitavimmat varvunkäyttäjät tosin ovat saaneet kaksoissokkotutkimuksissa osumatarkkuuden todennäköisyydeksi arvon 1:1000. Jotkut ovat yltäneet jopa 1:100 000 osumatarkkuuteen. Mittausten tylsä toistaminen ei kuitenkaan tunnu pidemmän päälle mittaajasta mielekkäältä, mikä heikentää keskittymistä. Suuretkaan osumatarkkuudet maasäteilymittauksissa eivät kuitenkaan vakuuta tieteentekijöitä. Voittaahan joku aina lotossakin, vaikka yhden rivin voiton todennäköisyys seitsemän oikein tulokseen on noin1:18 000 000. Tiedeyhteisön mielestä koko asian tutkiminen on yleensä turhaa ja se on jopa jyrkästi kiellettyä. Jos joku yliopiston tutkija uskaltaa tutkia tätä alaa julkisesti, niin hyvin nopeasti hänet hyllytetään tai hän huomaa työtehtäviensä kadonneen.

Maasäteilyn mittaajan ongelmia

Ohessa on lueteltu muutamia syitä, miksi maasäteilyn tuntemus on vähäistä ja miksi maasäteilyn mittaajat pitävät matalaa profiilia.

  • maasäteilyn mittausmenetelmien puuttuvat tieteelliset todistusongelmat
  • maasäteilymittauksen uskottavuusongelma (“silkkaa huuhaata”)
  • maasäteilyilmiöön liittyvä hyväksytty synty- ja välittymisteoria puuttuu
  • tiedeyhteisöjen pitkäaikainen kammo ja ennakkoasenteet maasäteilyn tutkimista kohtaan
  • maasäteilyn mittaajalla on pelko tulla leimatuksi hulluksi tai muuten henkisesti häiriintyneeksi
  • maasäteilyn mittaajilla on puute yhtenäisestä maasäteilykäsitteistöstä
  • maasäteilylinjat sisältävät useita eri osatekijöitä, joista vain osa saattaa olla haitallisia
  • maasäteilylinjat ja niiden sisältämät osatekijät saattavat vaikuttaa ihmisiin eri tavoin
  • mittaajilla saattaa olla vaikeuksia erottaa saman maasäteilylinjan erilaisia osatekijöitä toisistaan
  • yleensä maasäteilyn mittaajat ovat hajallaan ympäri maata ja ilman keskinäistä kanssakäymistä
  • kansainvälinen yhteistyö on ollut vähäistä
  • fundamentaaliskeptikkojen raju vastustus, halveksunta ja naurunalaiseksi tekeminen maasäteilyasioita kohtaan

 

Mittaajan turhautumisongelma:

Vakavia maasäteilystä johtuvia haittoja on nähtävissä joka puolella. Maasäteilyn mittaajalla on ongelmana, että monikaan ihminen ei välitä maasäteilyn haitoista, taikka naureskelee maasäteilyn mittaajan sanomalle. Mittaaja tulee siksi vähitellen varovaiseksi ilmaisemaan taitojaan muille.

Ihmiset uskovat eri tavoin maasäteilyn olemassaoloon. Suurimmalle osalle asia on täysin yhdentekevää. Muutamat mittailevat maasäteilyjä ja jotkut tuomitsevat koko ilmiön täydeksi humpuukiksi. Maasäteilyn mittaamisella on kuitenkin pitkät perinteet, vaikka tieteellistä selitystä eri maasäteilylajeille olekaan vielä keksitty. Kuitenkin selittämättömissä terveysongelmissa ja rahaa vaativissa hankkeissa, kuten esimerkiksi asuintalojen sijoittelussa tontille ja hedelmäpuiden istutuksessa kannattaisi maasäteilyn olemassaolo ottaa huomioon.

Joskus vasta jonkun henkilön kuoleman jälkeen on havaittu, että kuolemaan johtanut tauti ehkä olisi voitu ehkäistä vain siirtämällä vuode terveellisempään paikkaan. Vaikka maasäteilystä ei välttämättä seuraisikaan kuolemantautia, niin maasäteilyltä suojautuminen saattaisi parantaa huomattavasti elämän laatua. Myös eläinten kanssa tekemisissä olevien kannattaisi ottaa huomioon maasäteilyjen aiheuttamat mahdolliset haitat.

Vähintään puolet ihmisistä oppisi helposti mittaamaan haittavaikutuksia aiheuttavaa maasäteilyä, jos vain olisi hieman ohjausta, mielenkiintoa ja halua. Opettajista kuitenkin tuntuu olevan pulaa.

Maasäteilyä siis mitataan ja tutkitaan nykyisin eri puolilla maapalloa, vaikka ilmiö on monien mielestä moneen kertaan todistettu täysin paikkaansa pitämättömäksi. Kuitenkin näyttää jopa siltä, että mielenkiinto maasäteilyä kohtaan vain lisääntyy. Nykyinen parantunut tiedonvälitys helpottaa myös maasäteilyasioiden leviämistä, mutta toisaalta yhä enemmän teknistyvä maailma karttaa ns. henkimaailman asioihin uskomista.

Maasäteilyn mittaamisesta ei koidu mitään suurempaa haittaa, mutta mittaamatta jättämisestä saattaa koitua pahojakin haittoja. Viime kädessä maasäteilyn haitoista kärsinyt ja näiden haittavaikutuksien aiheuttamista sairauksista parantunut ihminen pystyy parhaiten vakuuttumaan maasäteilyilmiön olemassaolosta.

Selittämätön ei vain vaadi selitystä, vaan vaarantaa jo selitetyn.

tuntematon ajattelija

Maasäteilyä on mitattu muinaisista ajoista saakka monen mallisilla varvuilla ja muilla välineillä. Varvuilla on eri kielissä yleensä toivomista ja ennustamista tarkoittavia nimityksiä.

latinaksi

virgula divina, virgula divinatoria, virgula divinatrix

englanniksi

dowsing rod, divining rod, witching rod, Y-rod, L-rod

saksaksi

wünschelrute

ruotsiksi

slagruta, vinkelpinna

tanskaksi

ønskekvist

 

Latinaksi varvun käyttöä tarkoittava sana on rhabdomanti, joka puolestaan juontaa juurensa kreikankielisestä sanasta rhabdos – suomeksi oksa tai varpu. Nykyisin on italian kielessä vielä varvun käyttöä ilmaisevana sanana rabdomanzia.

Maasäteilyn mittaamista kutsutaan yleisnimellä radiestesia, joka tarkoittaa melkein kaikissa kielissä samaa asiaa. Tehtyjen kokeiden perusteella noin viisitoista prosenttia ihmisistä pystyy pienellä harjoittelulla mittaamaan Y-varvun avulla voimakkaimpia maasäteilylinjoja. L-varpuja käyttämällä jopa noin puolet ihmisistä onnistuu helposti ensimmäisellä mittauskerralla mittaamaan maasäteilyn paikkoja. Maasäteilylinjojen erottaminen toisistaan vaatii jo huomattavasti enemmän harjoittelua. Lisää harjoittelua vaatii myös eri säteilylinjojen voimakkuuksien toteaminen.

Maasäteilyn mittausta erityyppisillä välineillä voisi verrata vaikka polkupyörällä ajamisen opetteluun. Aluksi se ei tunnu onnistuvan millään, mutta kun oikeat reaktiot löytyvät, niin kaikki on yksinkertaista ja helppoa.

Maasäteilyn mittaustilanteessa mittaajan olisi oltava henkisesti vireässä kunnossa. Ajatuksellisesti on keskityttävä vain mitattavaan asiaan ja varsinaisen mittauksen aikana ei saisi ajatella muita asioita. Koska joka puolella on tiheässä monenlaisia kenttiä, on mittaajan oltava tarkkana, ettei hän mittaa vääriä asioita.

Säteilykenttien mittaaminen voidaan karkeasti jakaa mittaustavan ja mitattavan asian tiedonsaannin perusteella neljään eri ryhmään. Seuraavan kaltainen jaottelu on luettavissa myös lukuisten maasäteily-yhdistysten kotisivuilta kautta maailman.

  1. Mittaajan varpu taipuu vesisuonisäteilylinjan kohdalla vasta, kun hän on säteilylinjan vaikutuspiirissä ja sen voimakkaimmassa kohdassa. Mittaaja siis tuntee lähinnä fyysisesti omassa kehossaan, milloin hän on säteilykentässä.
  1. Mittaaja haluaa saada vesisuonen kohdalla selville maanalaisen vesivirtauksen sijainnin lisäksi sen syvyyden maan pinnasta. Eri varvun käyttäjillä on omat tapansa saada selville vesisuonen syvyys, mutta tämä tieto tulee mittaajalle ikään kuin vastauksena asetettuun kysymykseen. Vastaavasti saadaan selville vesivirtauksen suunta. Tämän tiedonsaantitavan rajatapauksena voidaan pitää varvun kanssa kulkemista vesisuonen suuntaisesti. Jos varpu taipuu alaspäin, kuljetaan vesivirtauksen suuntaan, jos ylöspäin, niin vesivirtausta vastaan. Toinen tämän kohdan tieto voisi olla vesivirtauksen voimakkuus. Edellytyksenä edelleen, että ollaan itse säteilykentässä.
  1. Joskus tutkittavan kohteen luokse on hankala tai mahdoton päästä, taikka mittaaja vain haluaa säästää jalkojaan. Varvun avulla voidaan siis mitata haluttuja asioita myös etäältä. Asetetaan vain mielessä kysymys mitattavasta asiasta ja varpu ikään kuin antaa kysyjälle myönteisen tai kielteisen vastauksen. Kaivonkatsoja esimerkiksi seisoo pihapiirissä ja kysyy mielessään, missä suunnassa sijaitsee etukäteen rajatulla alueella paras kaivon paikka. Suunta löytyy kiertymällä hitaasti ympäri ja kun varpu osoittaa kaivon paikkaa kohti, varpu taipuu alas. Seuraavaksi kysytään, kuinka kaukana mittaajasta kaivon paikka on. Lasketaan mielessä metrejä mittaajasta kaivon paikkaan. Kun oikea metriluku on saavutettu, varpu taipuu taas. Näin edeten saadaan selville kaikki kaivon paikkaa koskevat tiedot.
  2. Neljänteen luokituskohtaan kuuluu ns. etämittaus (englanniksi Map Dowsing). Tässä tapauksessa mittaajan ei tarvitse olla fyysisesti lähellä mitattavaa kohdetta tai asiaa. Etäisyydellä ei itse asiassa ole lainkaan merkitystä. Esimerkiksi kaivonkatsoja voi kotoaan käsin karttaan keskittymällä saada selville samat asiat, kuin paikan päällä oleva varvun käyttäjä. Tämän asian uskominen on monelle liikaa. Ainoastaan tällaisten mittaustulosten henkilökohtainen paikan päällä varmentaminen saattaa vähentää epäluuloa etämittausta kohtaan. Kuitenkin näitä etämittauksia tehdään varsin runsaasti ja jopa hyvällä menestyksellä.

 

Maasäteilymittauksiin sekä kaikkiin muihinkin ns. henkimaailman mittauksiin nähden on pidettävä järki tallella ja jalat maassa. Parasta tietenkin olisi, että itse pystyisi mittauksin varmistamaan toisten antamat tiedot. Aina ei kaikilla kuitenkaan ole kykyjä tai mahdollisuuksia asioiden omakohtaiseen toteamiseen. Siksi kannattaa käyttää omaa järkeä tulosten arvosteluun ja mahdollisuuksien mukaan kysellä muilta arviointeja mittaajan kyvyistä. Kaikilla aloilla on monenlaista tarjontaa ja runsaasti eritasoisia virtuooseja, joiden joukosta on vaikea löytää todellisia ammatillisia lahjakkuuksia. Mutta näitäkin on kyllä olemassa.

Mistä maasäteilytietoa

Maasäteilyn alalta löytyy runsaasti englannin-, saksan- ja ruotsinkielistä kirjallisuutta. Vanhempia kirjoja voi olla vaikea saada, mutta vuosittain ilmestyy uusia. Nykyisin kuitenkin paras tietojen hakutapa on käyttää erilaisia netin hakukoneita. Tosin kirjoista saa paljon perusteellisempaa tietoa. Hakusanoina voi aluksi käyttää suomalaisia maasäteilyn mittaamiseen liittyviä sanoja ja ulkomaisissa hauissa vaikka sanoja tästä taulukosta.

 KIELIKÄÄNNÖS
maasäteily
ruotsi
jordstrålning
 norja
jordstråling
 tanska
jordstråle
 saksa
erdstrahlung, radieästhesie, geomantia
 englanti
earth radiation, geomancy
 espanja
geomantia, geobiologia, radiestesia
 italia
geomantia
 ranska
radiesthésie, géobiologie, zones geopathogenes
   
varpu
ruotsi
slagruta
 tanska
ønskekvist
 norja
ønskekvist
 saksa
wünschelrute
 englanti
dowsing rod, divining rod
   
varvun käyttö, varpuilu, kaivonkatsominen
ruotsi
rutgängeri, slagrutning, slagruteundersökning
 saksa
ruten, Wünschelrutenmutung, Wassermutung
 englanti
dowsing, dousing, divining, water witching
 italia
rabdomanzia
 ranska
sourcellerie, radiesthésie
 viro
pildarlus

Lisää maasäteilytietoa saat eri maiden maasäteily-yhdistysten verkkosivuilta. Niiltä löytyy myös runsaasti asiaan liittyviä linkkejä, joiden avulla pääset itseäsi kiinnostavissa asioissa vielä edelleen eteenpäin. Lähdekritiikki on terveellistä muistaa. Maasäteilyn hakusanoilla tietoa etsittäessä tulee esiin myös joukko skeptikkojen kotisivuja. Niitäkin kannatta joskus selailla, vaikkapa vain omien ajatusten vertailemiseksi.

Alan kirjallisuutta, tutkimuksia ja julkaisuja

Maasäteilyilmiöistä, niiden tutkimisen historiasta ja tutkimusmenetelmistä on julkaistu runsaasti erilaista kirjallisuutta. Moni arvostettu tutkija on oman maineensa menettämisen uhallakin julkaissut kattavia alaa käsittäviä teoksia.

alan kirjallisuutta, tutkimusta ja julkaisuja

Ihmiskunnan kehityksen myötä maasäteilytietoa on aina ollut eri tavoin tallennettuna perimätietona ja kulttuurikohtaisina merkintöinä. Kerättyä tietoa on tallennettu painetussa muodossa jo 1500-luvulta alkaen ja julkaistaan jatkuvasti edelleen eri kielillä.