Heiluri lienee varpua vanhempi työkalu

Heilurit

Luotilanka ja heiluri ovat olleet tietäjien kummastusten kohteena varmaan kymmeniä tuhansia vuosia. Heilurin käyttö auttaa ihmistä keskittymään alitajunnan toisella puolella oleviin asioihin.

Heilureita kautta aikojen

Erilaisia heilureita on käytetty monenlaisten ihmisen aisteille tavoittamattomien asioiden mittaamiseen jo tuhansien vuosien ajan. Yksinkertaisimmillaan heiluri on tehty pätkästä ompelulankaa, jonka toiseen päähän on solmittu painoksi mutteri tai sormus. Arvokkaammissa heilureissa on langan sijasta käytetty kultaista ketjua. Heilureissa on käytössä monenlaisia painomuunnelmia, ongenpainosta jalokiviin. Yleisimmin painona käytetään pronssista sorvattuja erimuotoisia painoja taikka vuorikiteestä tai kristallilasista hiottuja, monitahkoisia, soikeita tai pallomaisia kappaleita. Joidenkin heilureiden painona on pieni kannellinen kuppi, johon voidaan laittaa pieni määrä tutkittavaa ainetta.
 

Maasäteilymittauksissa kuljetaan heiluri kädessä tutkittavassa paikassa. Kun saavutaan maasäteilylinjan kohdalle, alkaa heiluri pyöriä. Keskellä mitattavaa linjaa heiluri kääntää pyörimissuuntaansa ja lakkaa vähitellen pyörimästä, kun on siirrytty pois maasäteilykentästä. Yleensä heiluri heiluu keskellä mitattavaa linjaa linjan suuntaisesti. Heilurin pyörimisliikkeen voimakkuudesta voidaan päätellä säteilykentän voimakkuutta.

Heilurin painon aiheuttaman hitausmomentin vuoksi heilurin pyörimisliikkeen muutokset eivät tapahdu kovin nopeasti. Siksi heilurin käyttö maasäteilyn mittaamisessa on varsin hidasta. Heilurin käytön etuna on se, että erilaisia heilureita on aina helposti saatavissa tai niitä voidaan tehdä.

Ote heilurista

Tavallisesti heilurin pituus on noin 7 – 10 cm, painavilla heilureilla pitempi. Heiluria yleensä riiputetaan etusormen ja peukalon välissä kuvan osoittamalla tavalla.

Heilurin käyttö