Ettei vaan varvun puute estäisi mittaamista

Mittaus ilman välineitä

Kun on oppinut varvulla mittaamisen taidon, niin heti sen jälkeen kannattaa opetella mittaamaan ilman varpua. Näin voi tehdä mittaukset vaikka mukana ei olisikaan mittausvälineitä – tai muiden huomiota herättämättä.

Mittaus kädellä, kehossa tuntien

Kun varvun käyttäjä on riittävän kauan mittaillut erilaisia maasäteilykenttiä, niin hänelle kehittyy kyky aistia mitattavia kenttiä ilman mekaanisia apuvälineitä. Hän voi tutkittavassa paikassa esimerkiksi kättään liikuttamalla todeta säteilykenttien paikat ja kenttien voimakkuudet.

Siinä kohdassa, missä varpu kääntyy, mittaajan tajuntaan tulee mitattavaa asiaa merkitsevä tunne. Ilmeisesti käsien tiedostamattoman mikroliikkeen hermoärsyke on mahdollista kanavoida tajuttavaan tietoisuuteen. 

Jos esimerkiksi tutkitaan jonkin asuintalon kohdalla vaikuttavia haittalinjoja, niin kannattaa kiertää ensin rakennuksen ympäri ja yrittää löytää parillinen määrä mahdollisia haittalinjoja. Jos mittaaja on tarpeeksi hyvin virittäytynyt löytämään näitä haittalinjojen säteilykenttiä, niin mittaajasta tuntuu tällaisen kentän kohdalle saapuessaan kuin hän törmäisi seinään. Rakennuksen ulkopuolelta ensin löydetyt linjat on siten helpompi löytää rakennuksen sisäpuolelta.

Yleisellä paikalla varvun avulla mittaaminen saattaa herättää kiusallista huomiota. Siksi elintarvikkeiden tai vaikka viinien valinta kaupassa on helpompaa ilman kädessä pidettävää näkyvää varpua. Jotkut käyttävät huomiota herättämättä ohutsankaisia silmälaseja varpuina.

Näkeminen silmin, omassa mielessä

Jollain maasäteilyn tutkijoilla on kyky ikään kuin nähdä utuisesti maasäteilylinjoja. Tällaisia henkilöitä on todella harvassa.

Mittaajan omin silmin havaittuun kolmiulotteiseen näkymään jotkut mittaajat saavat liitetyksi tajunnastaan ilmestyvät utuiset tutkittavien linjojen ja eri tasojen ilmiöt.  Näitä tajunnan kautta saatuja lisätietoja voidaan sitten tarkastella kuin todellisia fyysisiä näkyviä kohteita.

Joillain taasen on kyky aistia mitattavia asioita selvätietoisuuden avulla. Nämä henkilöt voivat aistia mielessään maasäteilykohteiden ominaisuuksia ilman mihinkään näkemiseen liittyvää ja käsissä pidettäviä mittausvälineitä.

Mittaaja ei tässä tapauksessa saa minkäänlaista näkemiseen liittyvää havaintoa. Mittaaja kuitenkin saa tajuntaansa tiedon mittaustuloksesta. Fyysisen mittaustapahtuman sijaan varpuilija voi mielessään tehdä samat asiat kuin kulkiessaan varpu kädessä.

Myös kauempana olevien etsittävien kohteiden löytäminen on helpompaa, kun pystyy sanomaan missä suunnassa ja kuinka kaukana etsittävä asia sijaitsee.

Etävarpuilu

Etävarpuilulla (englanniksi Map Dowsing) tarkoitetaan mittauskohteen sijainnista riippumatonta kohteeseen keskittynyttä mittaustapaa. Mittauksissa voidaan käyttää varpua, heiluria tai vain paperille piirtävää kynää. Kohdetta ikään kuin tarkastellaan yliaistillisesti kaukaa, eikä kohteen fyysisellä etäisyydellä ole merkitystä. Tutkijalla pitää kuitenkin olla mahdollisimman hyvä suora tai välillinen henkinen yhteys tutkittavaan henkilöön, joka on tutkimusta pyytänyt tai mahdollisimman hyvän kanavan kautta tutkittavaan asiaan. Tulokset voidaan sitten tutkimuksessa saatujen tietojen avulla piirtää kartalle, kuviin tai vaikka puhtaalle paperille.

Etävarpuilun avulla saadut tulokset eivät välttämättä ole yhtä tarkkoja kuin paikan päällä tehdyt mittaukset. Siksi olisi ainakin aluksi syytä käydä vielä paikan päällä toteamassa mittausten oikeellisuus. Harjoittelun ja kokemuksen myötä mittaustulokset tarkentuvat.