L-malliset kulmapuikot ovat nykyisin yleisimpiä varpuja

L-varvut

Puinen Y-varpu on aikaisemmin ollut helpon saatavuutensa vuoksi yleisin varputyyppi. Nykyisin kapallisesti saatavilla useita varputyyppejä. Maailmalta Suomeen saapuneet L-varvut ja niiden käyttötapa on yleistynyt myös Suomessa.

Yleistä L-varvuista

L-mallisilla varvuilla ei ole ollut vakiintunutta nimitystä. Siksi niitä on sanottu nimillä: L-varpu, L-kulmapuikot, L-viisarit, viiksimalliset varvut. Yleisimmäksi nimitykseksi on vähitellen muodostunut pelkkä L-varpu.

Vaakasuorasta osastaan noin 30 cm pitkä varpu on hankalasti mukana kuljetettava. Sen vuoksi nykyisin suositaan saranoitua ja kokoon painettavaa varpua, joka mahtuu hyvin taskuun.

L-varpu

L-malliset kulmapuikot eli L-viisarit eli L-varvut lienevät nykyisin yleisemmässä käytössä kuin ennen yleisimmät Y-malliset varvut. L-varpuja valmistetaan erilaisista metallilangoista, kuten hitsauslangasta tai kuparilangoista. Näitä tehdään myös kiillotetuista ruostumattomista teräs- tai messinkitangoista. Varpujen rakennusaineella ei varsinaisesti ole merkitystä varpujen toimintaan, sillä varvut ovat vain mekaanisia osoittimia lihasten aiheuttamalle varpuilmiölle. Kuitenkin yksilölliset mieltymykset voivat olla hyvin tärkeitä varvun raaka-aineen ja varvun mitoituksen kannalta. Usein L-varvun pystysuora osuus on varustettu löysällä putkimaisella kahvalla sivuttaisliikkeen herkistämiseksi. Joskus joku maasäteilyjen tutkija on jopa päätynyt pitkien kokeilujen jälkeen ainoina oikeina pitämistään pelkästä puusta tehtyihin, kädensijoistaan laakeroituihin L-varpuihin.

L-varpuja pidetään käsissä kuten lännenelokuvissa revolveria. Varpujen vaakasuora osa ei saa koskettaa etusormia eikä puikkoja saa puristaa peukaloilla. Varpujen vaakasuorat osoitinvarret pyritään pitämään niin vaakasuorassa siten, että ne melkein kallistuvat itsestään jommalle kummalle puolelle. Tällöin ne pienestäkin, tahdosta riippumattomasta ranteen tai käsivarren kiertoliikkeestä kääntyvät osoittamaan havaintotilanteen mukaisesti kulloinkin merkitykselliseen suuntaan.

L-mallisten varpujen vaakasuoran osan pituus vaihtelee käyttäjän mieltymyksestä ja tarpeesta riippuen kymmenestä senttimetristä metriin. Yleisimmin L-varpua pidetään molemmissa käsissä samanaikaisesti, mutta jotkut käyttävät vain yhtä varpua. L-varvun vaakasuorat osat kääntyvät mitattavassa ilmiössä joko sisäänpäin tai ulospäin, riippuen opetellusta varpureaktiosta tai mitattavan kohteen erityispiirteestä. Esimerkiksi ylitettäessä maasäteilylinja, varvut kääntyvät sisäänpäin, mutta ylitettäessä täsmälleen maasäteilylinjojen risteyskohta, varvut kääntyvät ulospäin. Sen alueen halkaisija, missä varvut kääntyvät ulospäin, on vain noin kaksikymmentä senttimetriä, joten kädet eivät saa olla tämän varpureaktion kohdalla tätä kahtakymmentä senttimetriä etäämmällä toisistaan. Varvun käyttäjät voivat lisäksi soveltaa yksilöllisesti erilaisia omia, varsin erikoisiakin mittaustekniikoita.

Ote L-varvuista

Kulmapuikot kääntyneenä ulospäin.

Kuva: Dan Mattsonin kirjasta Jordstrålning