Maasäteilyolinjoja on useita lajeja
Muut linjat ja ristikot
Maasäteilyä on aikojen saatossa tutkittu monissa eri paikoissa. Löydetyille ilmiöille on pyritty antamaan nimiä. Siksi samalla ilmiöllä saattaa olla useita nimityksiä ja joskus samalla ilmaisulla tarkoitetaan eri asiaa. Näkymättömien ilmiöiden aistiminen ja niiden laadullinen tunnistaminen vaatii kokemusta.
Linjojen rakenteita ja sisältöjä
Maasäteilykirjallisuudessa näkee usein kerrottavan monista erinimisistä säteilylinjoista. Joidenkin nimityksiltään erilaisten säteilylinjojen on todettu myöhemmin olevan samaa säteilylajia. Ilmeisesti ristikkosäteilylinjojen erilaiset ominaisuudet ovat joissain tapauksissa hankaloittaneet tulkintaa. Lisäksi eri linjojen keskinäiset suuret voimakkuuserot ovat hämärtäneet linjojen muodostamien ruudukoiden kokojen määrittämistä.
Aikoinaan kuuluisia, mutta nykyään unohdettuja, olivat vuonna 1937 tohtori Francois Peyren julkistamat 4×4 metrin ristikkosäteilylinjat. Sittemmin Manfred Curryn yhteistyökumppanin, Siegfried Wittmannin keksimät ristikkolinjat, kooltaan 16×16 metriä, ovat sulautuneet nykyisiin Curry-linjoihin.
Lisäksi näkee mainintoja useista muistakin energialinjoista ja erilaisista energiarakenteista. Näiden säteilytyyppien vaikutus ei ole aina helposti todettavissa ja etenkin ihmisen kannalta katsottuna ne eivät ole yhtä tärkeitä kuin vesisuonisäteily ja hartmann- sekä currylinjat. Todennäköisesti kuitenkin keksitään aina jotain uutta myös maasäteilyrintamalla ja uusi tieto rakentuu yleensä luontevasti aikaisemman tiedon varaan.
Etenkin saksankielisessä kirjallisuudessa kerrotaan Benker-linjastosta, joka muodostaa maanpinnan tasossa ristikkorakenteen, mutta jossa on myös pystysuunnassa vaakasuoria tasoja. Tällöin muodostuu kuutiomaisista rakenteista muodostuva verkosto.
Näistä monista mittaamalla löytyvistä linjastoista tärkeimpiä ovat kuitenkin ne, joilla on vaikutusta ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin.
Kuvitteellisia malmilinjoja
Ennen ja osin vielä nykyäänkin varpua käytetään apuna malmien etsinnässä. Viereisessä kuvassa varpumiehet etsivät varvun avulla malmisuonia. Maanalaiset malmijuonteet tuskin ovat taiteilijan kuvaamissa suorissa linjoissa.
Kuva kirjasta: G. E. von Löhneys, Bericht vom Bergwerck (1617)
Entisajan ristikkolinjasto
1700-luvulla tehdyn malminetsintää käsittelevän teoksen kuvassa pyritään varvun avulla paikallistamaan malmisuonia. Kuvassa varpuilijamestari mittaa linjan paikkaa ja apulainen merkitsee paaluilla linjan kulkukohdan. Nämä malmisuonet kuitenkin näyttävät olevan suorissa linjoissa ja risteävät toisiaan suorakulmaisesti. Tämä ei tunnu vastaavan todellisuudessa esiintyvien malmisuonien muotoa.
Nykytietämyksen mukaan varpumiehet ovatkin tässä mittaamassa joko hartmann- tai currylinjoja. Nykyisin on osittain vallalla käsitys, että maasäteilylinjat esiintyvät tietyissä eri taajuisten sähkömagneettisten kenttien kenttämaksimeissa, mutta kyseisen kuvan mukaan 1700-luvulla sähkömagneettiset kentät olivat lähtöisin korkeintaan luonnon omista sähkökentistä.
Kuva on kirjasta: B. Roessler, Speculum Metallurgiae Politissimum (1700)
Kuutiolinjat
Kuutiolinjasto eroaa muista ristikkolinjoista siten, että maan pinnasta nousevien pystytasojen lisäksi niitä leikkaa useampi vaakatasoinen ohut haittakerros.
- Kuutiolinjat kulkevat hartmannlinjan päällä, mutta paljon suorempina kuin mutkittelevat hartmannlinjat. Näiden linjojen erottaminen toisistaan saattaa olla aluksi vaikeaa.
- Kuutiolinjat nousevat maatasosta täysin kohtisuoraan ylöspäin kun taas hartmannlinjat mutkittelevat pystytasossa.
- Kuutiolinjojen risteyskohdassa on myös hartmannlinjojen risteyskohta. Nämä risteyskohdat saattavat olla varsin haitallisia.
- Kuutiolinjojen välillä on 2 – 6 hartmannlinjaa.
- Kuutiolinjojen maatasossa rajaamien alueiden koot vaihtelevat pinta-alasta 3 m × 3,5 m pinta-alaan 10 m × 12 m.
- Mittauspaikalla kuutiolinjan leveys oli noin 5 cm ja haittavaikutus ihmiselle olisi varsin lievä.
- Urheilukentän kohdalla kuutiolinjojen vaakatasot olivat korkeussuunnassa noin 6,3 metrin etäisyydellä toisistaan. Näiden vaakatasoisten kerrosten paksuus oli noin 5 – 30 cm.
- Kaikki maasäteilylinjat eivät vaikuta samalla tavalla jokaiseen ihmiseen. Urheilukentällä tehdyt mittaukset on tulkittu mittaajan terveyttä haittaaviksi.
Kuutiolinjojen mittaus urheilukentällä
Tyhjälle urheilukentälle piirrettiin kuutiolinjaristikko. Näiden kuutiolinjojen väliin piirrettiin hartmannlinjat. Etäisyydet mitattiin ja kuutiolinjojen väliin piirretyt hartmannlinjat laskettiin. Näistä arvoista saatiin kuvan esittämä ristikko.
Kuutiolinjojen vaakasuorat tasot
Kuutiolinjastossa on vaakasuoria maasäteilytasoja pystysuuntaisten tasojen lisäksi.
Kuutiolinjaston pystysuuntaiset tasot ovat vaihtelevasti joidenkin hartmannlinjojen kohdalla. Näiden tasojen voimakkuudet eli haitat ihmisille vaihtelevat suuresti. Yleensä näistä vaakasuorista tasoita ei ole suurempaa haittaa, mutta haitat kannattaa selvittää mittaamalla.
Kuutiolinjaston vaakasuorien tasojen mittaaminen varvulla eroaa tavallisten maasäteilylinjojen mittaamisesta, koska niiden poikki on hankala kulkea. Vaakasuorat tasot aaltoilevat eli niiden korkeus ei ole sama joka paikassa.
Hartmannlinjojen ja kuutiolinjojen muodostamien alueiden mitat
Tutkimuksen kohteena olevan urheilukentän kohdalla hartmannlinjojen rajaamien neliöiden keskiarvomitat olivat noin 1,5 m × 1,7 m. Kuutiolinjojen rajaamat alueet sitä vastoin erosivat huomattavasti toisistaan. Alueiden koot olivat pienimmillään 3 m × 3,5 m ja suurimmillaan 10 m × 12 m. Keskiarvona 6,3 m × 7,9 m.
Kuutiolinjojen mittaustuloksia
Taulukkoon on merkitty urheilukentällä tehtyjen mittausten tulokset. Mittausarvot saattavat poiketa muissa mittauspaikoissa näistä tämän yhden paikan mittausarvoista.
Aaltolinja
Aaltolinjan sisältöä
Aaltolinja muodostuu useammasta aaltomaisesta osalinjasta. Kuvaan on piirretty vain päälinja ja sen molemmilla puolilla olevat tiheämmässä olevat sivuaallot. Nämä linjan osatekijät kulkevat hitaasti vastakkaisiin suuntiin. Aaltolinjaa tarkemmin tutkittaessa siitä löytyy vielä useita erilaisia sivulinjoja.
Aaltolinjojen muodostama verkosto
Kuvassa Espoossa kartoitettu aaltolinjaverkosto. Näiden linjojen tutkiminen ja kartalle sijoittaminen ei ole helppoa, koska jotkut ihmiset eivät tunnista näitä lainkaan. Jostain syystä risteäviä linjoja on suhteellisen harvassa.
.
Tammilinjat
Tammilinjat keksittiin Sähkö- ja Maasäteilyntutkijat ry:n mittauksissa vuonna 2009. Tutkimuskohteen puutarhassa kasvoi useita vanhoja tammia. Siellä yritettiin tunnistaa erilaisia maasäteilylinjoja. Tammien välistä löytyi muiden haitallisten maasäteilylinjojen kaltaisia, mutta siihen saakka mittaajille tuntemattomia linjoja. Muutaman tunnin tutkimus- ja selvittelytyön tuloksena näitä linjoja pystyttiin määrittelemään kolmea eri tyyppiä. Haitallisuuksiltaan ne jossakin määrin muistuttivat hartmannlinjoja. Linjat nimettiin alustavasti:
- Tammilinja 1
- Tammilinja 2
- Tammilinja 3
Nämä puiden energioihin sidoksissa olevat tammilinjat voivat olla ominaisuuksiltaan ja voimakkuuksiltaan erilaisia. Ne voivat vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoin. Tähän mennessä on havaittu, että tammilinjat voivat kulkea myös muiden kuin tammien kautta. Ne kiertävät nähtävästi täysin männyt ja koivut, mutta saattavat kulkea kuusien, vaahteroiden ja leppien kautta. On havaittu että keskelle sekametsää istutetulle 15–20 nuoren tammen alueelle on syntynyt tammilinjat jotka alkavat näköpiirissä kasvavasta varttuneesta kuusesta ja samoin päättyvät kuuseen. Tammilinjojen energiat tuntuvat oleva sidoksissa puiden omiin biokenttiin.
Tammilinjojen mittaamista
Tammilinjat havaittiin ensimmäisen kerran SMY:n hallituksen kokouksessa Mäntsälässä vuonna 2009. Ensimmäinen havaittu linja kulki vanhojen tammien välissä ja sille annettiin työnimi Tammilinja 1.
Tammilinjojen kulkureittejä Espoossa
Espoon Lintuvaarassa on iso rauhoitettu tammi. Sen kautta havaittiin kulkevan tammilinja 2:n kaltaisen linjan. Etsimisen jälkeen löytyivät muutkin kaksi linjatyyppiä. Linjat kulkevat varsin erikoisia reittejä. Saman tyyppinen linja ei kuitenkaan kulje itsensä kanssa ristiin. Tutkitulla alueella on tammia kuitenkin varsin harvassa, joten alue ei liene kovin edustava tammilinjatutkimukselle. Tammilinjat olivat alueella leveimmillään noin 60 cm leveitä.
Punainen ympyrä kuvaa rauhoitetun tammen sijaintia.
Maailmanlaajuiset linjat
Kirjallisuudessa on esitetty useita erinimisiä kauas kulkevia voimalinjoja. Näille ei ole vielä vakiintunut nimistöä eikä niiden ominaisuuksista ole yhteneväistä tietoa.
Linjojen mittaaminen pitkien etäisyyksien välillä on hyvin hankalaa etenkin varpua käytettäessä. Saman linjan kohdalle osuminen vaikkapa vain sadan kilometrin päästä on varsin haastavaa – puhumattakaan tuhansien kilometrien etäisyyksistä.
Leylinja Porvoossa - ja takaisin
Porvoon “leylinja” – pohjoiskalottia kiertäen
Euroopasta löytyviä linjoja
Dome-alueiden kautta kulkevia linjoja
Suomesta löytyneiden ns. dome-alueiden kautta on karttaan piirretty Suomessa pohjois-etelä-suuntaiset energialinjat.
Keskeiset domelinjat näyttävät kulkevan Skotlannista Irlannin kautta kaakkoon, Bretagnen kautta Baltiaan ja edelleen Suomen halki pohjoiseen, sieltä Grönlannin
suuntaan ja Islanti kiertäen takaisin Skotlantiin.
Karttakuvissa on käytetty Mercatorin sylinteriprojektiota, jossa pohjoisten alueiden pinta-alat näyttäytyvät suhteettoman suurina verrattuna eteläisimpiin maihin. Virhe korostuu esitettäessä näinkin pohjoisia alueita.
Video Ulko-Hebrideiltä
Dome-alueiden tutkinta on aloitettu Suomesta ja Brittein saarten Ulko-Hebrideiltä. Viereinen videosta saa käsityksen Ulko-Hebridien saarista.
