Maasäteilyolinjoja on useita lajeja

Muut linjat ja ristikot

Maasäteilyä on aikojen saatossa tutkittu monissa eri paikoissa. Löydetyille ilmiöille on pyritty antamaan nimiä. Siksi samalla ilmiöllä saattaa olla useita nimityksiä ja joskus samalla ilmaisulla tarkoitetaan eri asiaa. Näkymättömien ilmiöiden aistiminen ja niiden laadullinen tunnistaminen vaatii kokemusta.

Linjojen rakenteita ja sisältöjä

Maasäteilykirjallisuudessa näkee usein kerrottavan monista erinimisistä säteilylinjoista. Joidenkin nimityksiltään erilaisten säteilylinjojen on todettu myöhemmin olevan samaa säteilylajia. Ilmeisesti ristikkosäteilylinjojen erilaiset ominaisuudet ovat joissain tapauksissa hankaloittaneet tulkintaa. Lisäksi eri linjojen keskinäiset suuret voimakkuuserot ovat hämärtäneet linjojen muodostamien ruudukoiden kokojen määrittämistä.

Aikoinaan kuuluisia, mutta nykyään unohdettuja, olivat vuonna 1937 tohtori Francois Peyren julkistamat 4×4 metrin ristikkosäteilylinjat. Sittemmin Manfred Curryn yhteistyökumppanin, Siegfried Wittmannin keksimät ristikkolinjat, kooltaan 16×16 metriä, ovat sulautuneet nykyisiin Curry-linjoihin.

Lisäksi näkee mainintoja useista muistakin energialinjoista ja erilaisista energiarakenteista. Näiden säteilytyyppien vaikutus ei ole aina helposti todettavissa ja etenkin ihmisen kannalta katsottuna ne eivät ole yhtä tärkeitä kuin vesisuonisäteily ja hartmann- sekä currylinjat. Todennäköisesti kuitenkin keksitään aina jotain uutta myös maasäteilyrintamalla ja uusi tieto rakentuu yleensä luontevasti aikaisemman tiedon varaan.

Etenkin saksankielisessä kirjallisuudessa kerrotaan Benker-linjastosta, joka muodostaa maanpinnan tasossa ristikkorakenteen, mutta jossa on myös pystysuunnassa vaakasuoria tasoja. Tällöin muodostuu kuutiomaisista rakenteista muodostuva verkosto.

Näistä monista mittaamalla löytyvistä linjastoista tärkeimpiä ovat kuitenkin ne, joilla on vaikutusta ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin.

Kuvitteellisia malmilinjoja

Ennen ja osin vielä nykyäänkin varpua käytetään apuna malmien etsinnässä. Viereisessä kuvassa varpumiehet etsivät varvun avulla malmisuonia. Maanalaiset malmijuonteet tuskin ovat taiteilijan kuvaamissa suorissa linjoissa.

Kuva kirjasta: G. E. von Löhneys, Bericht vom Bergwerck (1617)

Entisajan ristikkolinjasto

1700-luvulla tehdyn malminetsintää käsittelevän teoksen kuvassa pyritään varvun avulla paikallistamaan malmisuonia. Kuvassa varpuilijamestari mittaa linjan paikkaa ja apulainen merkitsee paaluilla linjan kulkukohdan. Nämä malmisuonet kuitenkin näyttävät olevan suorissa linjoissa ja risteävät toisiaan suorakulmaisesti. Tämä ei tunnu vastaavan todellisuudessa esiintyvien malmisuonien muotoa.

Nykytietämyksen mukaan varpumiehet ovatkin tässä mittaamassa joko hartmann- tai currylinjoja. Nykyisin on osittain vallalla käsitys, että maasäteilylinjat esiintyvät tietyissä eri taajuisten sähkömagneettisten kenttien kenttämaksimeissa, mutta kyseisen kuvan mukaan 1700-luvulla sähkömagneettiset kentät olivat lähtöisin korkeintaan luonnon omista sähkökentistä.

Kuva on kirjasta: B. Roessler, Speculum Metallurgiae Politissimum (1700)

Kuutiolinjat

Kuutiolinjasto eroaa muista ristikkolinjoista siten, että maan pinnasta nousevien pystytasojen  lisäksi niitä leikkaa useampi vaakatasoinen ohut haittakerros.

Tämä linjasto on ollut perinteisesti tunnettu Pohjanmaalla. Ruotsissa sitä onkin kutsuttu suomalaiseksi linjastoksi. Saksassa vastaavaa “vaakakerroksellista” linjastoa on kutsuttu sikäläisen keksijänsä Anton Benkerin mukaan Benker-linjastoksi. Benkerin käsityksen mukaan linjasto olisi muodostunut säännöllisistä 10 × 10 × 10 m kuutioista, ja joka viidennen hartmannlinjan kohdalla olisi yksi Benker-linja.
 
Meillä Suomessa tehtyjen koemittausten (2020) mukaan tilanne ei olisi näin yksinkertainen:
  1. Kuutiolinjat kulkevat hartmannlinjan päällä, mutta paljon suorempina kuin mutkittelevat hartmannlinjat. Näiden linjojen erottaminen toisistaan saattaa olla aluksi vaikeaa.
  2. Kuutiolinjat nousevat maatasosta täysin kohtisuoraan ylöspäin kun taas hartmannlinjat mutkittelevat pystytasossa.
  3. Kuutiolinjojen risteyskohdassa on myös hartmannlinjojen risteyskohta. Nämä risteyskohdat saattavat olla varsin haitallisia.
  4. Kuutiolinjojen välillä on 2 – 6 hartmannlinjaa.
  5. Kuutiolinjojen maatasossa rajaamien alueiden koot vaihtelevat pinta-alasta 3 m × 3,5 m pinta-alaan 10 m × 12 m.
  6. Mittauspaikalla kuutiolinjan leveys oli noin 5 cm ja haittavaikutus ihmiselle olisi varsin lievä.
  7. Urheilukentän kohdalla kuutiolinjojen vaakatasot olivat korkeussuunnassa noin 6,3 metrin etäisyydellä toisistaan. Näiden vaakatasoisten kerrosten paksuus oli noin 5 – 30 cm.
  8. Kaikki maasäteilylinjat eivät vaikuta samalla tavalla jokaiseen ihmiseen. Urheilukentällä tehdyt mittaukset on tulkittu mittaajan terveyttä haittaaviksi.
Kuutiolinjojen mittaus urheilukentällä

Tyhjälle urheilukentälle piirrettiin kuutiolinjaristikko. Näiden kuutiolinjojen väliin piirrettiin hartmannlinjat. Etäisyydet mitattiin ja kuutiolinjojen väliin piirretyt hartmannlinjat laskettiin. Näistä arvoista saatiin kuvan esittämä ristikko.

Kuutiolinjojen vaakasuorat tasot

Kuutiolinjastossa on vaakasuoria maasäteilytasoja pystysuuntaisten tasojen lisäksi.

Kuutiolinjaston pystysuuntaiset tasot ovat vaihtelevasti joidenkin hartmannlinjojen kohdalla. Näiden tasojen voimakkuudet eli haitat ihmisille vaihtelevat suuresti. Yleensä näistä vaakasuorista tasoita ei ole suurempaa haittaa, mutta haitat kannattaa selvittää mittaamalla.

Kuutiolinjaston vaakasuorien tasojen mittaaminen varvulla eroaa tavallisten maasäteilylinjojen mittaamisesta, koska niiden poikki on hankala kulkea. Vaakasuorat tasot aaltoilevat eli niiden korkeus ei ole sama joka paikassa.

Hartmannlinjojen ja kuutiolinjojen muodostamien alueiden mitat

Tutkimuksen kohteena olevan urheilukentän kohdalla hartmannlinjojen rajaamien neliöiden keskiarvomitat olivat noin 1,5 m × 1,7 m. Kuutiolinjojen rajaamat alueet sitä vastoin erosivat huomattavasti toisistaan. Alueiden koot olivat pienimmillään 3 m × 3,5 m ja suurimmillaan 10 m × 12 m. Keskiarvona 6,3 m × 7,9 m.

Kuutiolinjojen mittaustuloksia

Taulukkoon on merkitty urheilukentällä tehtyjen mittausten tulokset. Mittausarvot saattavat poiketa muissa mittauspaikoissa näistä tämän yhden paikan mittausarvoista.

Kuutio- ja hartmannlinjojen risteys
Kuvassa on hiekkaan piirretty hartmannlinjojen ja kuutiolinjojen haitallisten osatekijöiden kulku. Nämä risteävät samassa kohdassa.
Katso suurempana
Kuutiolinja - kentän pohjoislaita
Urheilukentän pohjoislaitaan on piirretty kuutiolinjan ja hartmannlinjan haittaoasatekijän kulku.
Katso suurempana
Kuutiolinja - kentän itälaita
Hiekkaan on piirretty varsin suoraan kulkeva kuutiolinja ja sen molemmille puolille kulkeva hartmannlinjan haittakomponentin kulku.
Katso suurempana
Previous
Next

Aaltolinja

Aaltolinjoille ei ole muodostunut yleisesti hyväksyttyä nimitystä. Nimitys aaltolinja kuvaa linjan keskellä hitaasti linjan suuntaan kulkevaa aaltomaista energiaa.
 
Tämä lähinnä siniaaltoa muistuttava ja helposti varvullakin mitattavissa oleva aaltoliike on leveydeltään noin kaksi metriä. Linjan pääaaltoliikkeen molemmin puolin on erotettavissa energioiltaan erilaisia tiheämmin kulkevia aaltoliikkeitä. Linjojen välinen etäisyys on kymmeniä metrejä, yleisesti noin 40-50 m. Aaltolinja aiheuttaa joillekin ihmisille erilaisia, joskus voimakkaitakin oireita, joita ei yleensä osata yhdistää tähän tai muuhunkaan linjatyyppiin. Osa kasveista ja puista kärsii aaltolinjan kohdalla. On myös havaittu juuresten pilaantuvan maakellarissa herkemmin tällaisella vaikutusalueella.
Aaltolinjan sisältöä

Aaltolinja muodostuu useammasta aaltomaisesta osalinjasta. Kuvaan on piirretty vain päälinja ja sen molemmilla puolilla olevat tiheämmässä olevat sivuaallot. Nämä linjan osatekijät kulkevat hitaasti vastakkaisiin suuntiin. Aaltolinjaa tarkemmin tutkittaessa siitä löytyy vielä useita erilaisia sivulinjoja.

Aaltolinjojen muodostama verkosto

Kuvassa Espoossa kartoitettu aaltolinjaverkosto. Näiden linjojen tutkiminen ja kartalle sijoittaminen ei ole helppoa, koska jotkut ihmiset eivät tunnista näitä lainkaan. Jostain syystä risteäviä linjoja on suhteellisen harvassa.

.

Tammilinjat

Tammilinjat keksittiin Sähkö- ja Maasäteilyntutkijat ry:n mittauksissa vuonna 2009. Tutkimuskohteen puutarhassa kasvoi useita vanhoja tammia. Siellä yritettiin tunnistaa erilaisia maasäteilylinjoja. Tammien välistä löytyi muiden haitallisten maasäteilylinjojen kaltaisia, mutta siihen saakka mittaajille tuntemattomia linjoja. Muutaman tunnin tutkimus- ja selvittelytyön tuloksena näitä linjoja pystyttiin määrittelemään kolmea eri tyyppiä. Haitallisuuksiltaan ne jossakin määrin muistuttivat hartmannlinjoja. Linjat nimettiin alustavasti:

  • Tammilinja 1
  • Tammilinja 2
  • Tammilinja 3

Nämä puiden energioihin sidoksissa olevat tammilinjat voivat olla ominaisuuksiltaan ja voimakkuuksiltaan erilaisia. Ne voivat vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoin.  Tähän mennessä on havaittu, että tammilinjat voivat kulkea myös muiden kuin tammien kautta. Ne kiertävät nähtävästi täysin männyt ja koivut, mutta saattavat kulkea kuusien, vaahteroiden ja leppien kautta. On havaittu että keskelle sekametsää istutetulle 15–20 nuoren tammen alueelle on syntynyt tammilinjat jotka alkavat näköpiirissä kasvavasta varttuneesta kuusesta ja samoin päättyvät kuuseen.  Tammilinjojen energiat tuntuvat oleva sidoksissa puiden omiin biokenttiin.

Tammilinjojen mittaamista

Tammilinjat havaittiin ensimmäisen kerran SMY:n hallituksen kokouksessa Mäntsälässä vuonna 2009. Ensimmäinen havaittu linja kulki vanhojen tammien välissä ja sille annettiin työnimi Tammilinja 1.

Tammilinjojen kulkureittejä Espoossa

Espoon Lintuvaarassa on iso rauhoitettu tammi. Sen kautta havaittiin kulkevan tammilinja 2:n kaltaisen linjan. Etsimisen jälkeen löytyivät muutkin kaksi linjatyyppiä. Linjat kulkevat varsin erikoisia reittejä. Saman tyyppinen linja ei kuitenkaan kulje itsensä kanssa ristiin. Tutkitulla alueella on tammia kuitenkin varsin harvassa, joten alue ei liene kovin edustava tammilinjatutkimukselle. Tammilinjat olivat alueella leveimmillään noin 60 cm leveitä.

Punainen ympyrä kuvaa rauhoitetun tammen sijaintia.

Maailmanlaajuiset linjat

Kirjallisuudessa on esitetty useita erinimisiä kauas kulkevia voimalinjoja. Näille ei ole vielä vakiintunut nimistöä eikä niiden ominaisuuksista ole yhteneväistä tietoa.

Linjojen mittaaminen pitkien etäisyyksien välillä on hyvin hankalaa etenkin varpua käytettäessä. Saman linjan kohdalle osuminen vaikkapa vain sadan kilometrin päästä on varsin haastavaa – puhumattakaan tuhansien kilometrien etäisyyksistä.

Leylinja Porvoossa - ja takaisin

Yksi leylinjoihin viittaava linja on Porvoon kirkon kautta kulkeva erikoinen energialinja, josta on kerrottu tarkemmin toisaalla henkistaustoisten linjojen kohdalla.
Jos tämän kaltaista lyhyellä matkalla tutkittua linjaa jatketaan kartalle piirtäen, saadaan tulokseksi varsin mielenkiintoinen linja kulku. Tässä tapauksessa linja kulkisi suurin piirtein noudattaen 60-leveysastetta pitkin.
Tämän linjan kulkua Suomen maaperällä voitaisiin tutkia tarkemmin

Porvoon “leylinja” – pohjoiskalottia kiertäen

Euroopasta löytyviä linjoja

Domet
 
Vuoden 2018 Britannian varpuyhdistyksen julkaisemassa Dowsing Today -lehdessa oli julkaistu juttu Brittein saarilta ja  Suomesta löytyvistä ns. dome-alueista. Suomessa asiaa tutkittaessa löytyikin lehteen merkityistä paikoista voimakkaita suurehkoja energia-alueita.
Englantilaisen tutkijan mukaan nänä alueet olisivat energioiltaan ihmisille positiivisia, mutta Suomesta löytyneet alueet olivat värähtelyiltään huonoja. Näitä domeiksi kutsuttuja energia-alueita ilmeisesti on energioitaan erilaisia. Tutkimukset ovat vielä kesken.
 
Suomesta löytyneiden dome-alueiden kautta on mitattu kulkevan erikoisia voimalinjoja.  Näistä alempana olevaan kuvaan on piirretty vain Suomessa pohjois-etelä-suuntaiset linjat, joita jatkettaessa huomattiin yhden kulkevan Skotlannin itäpuolella olevien Ulko-Hbridien kautta. Linjan kulkua on Suomen lisäksi käyty mittaamassa Ulko-Hebridien saarilla.
Näistä dome-alueista on kirjoitettu tarkemmin SMY:n Varpuasiaa 2019 -lehdessä.
 

Dome-alueiden kautta kulkevia linjoja

Suomesta löytyneiden ns. dome-alueiden kautta on karttaan piirretty Suomessa pohjois-etelä-suuntaiset energialinjat.

Keskeiset domelinjat näyttävät kulkevan Skotlannista Irlannin kautta kaakkoon, Bretagnen kautta Baltiaan ja edelleen Suomen halki pohjoiseen, sieltä Grönlannin
suuntaan ja Islanti kiertäen takaisin Skotlantiin. 

Karttakuvissa on käytetty Mercatorin sylinteriprojektiota, jossa pohjoisten alueiden pinta-alat näyttäytyvät suhteettoman suurina verrattuna eteläisimpiin maihin. Virhe korostuu esitettäessä näinkin pohjoisia alueita.

Video Ulko-Hebrideiltä

Dome-alueiden tutkinta on aloitettu Suomesta ja Brittein saarten Ulko-Hebrideiltä. Viereinen videosta saa käsityksen Ulko-Hebridien saarista.