Tutkimus ja kirjallisuus

Meidän on hyväksyttävä varpuilu tosiasiana. On hyödytöntä tehdä kokeita sen olemassaolon todistamiseksi. Se on olemassa. Se mitä tarvitaan, on varpuilun kehittäminen!

Charles Richet, fysiologi, lääketieteen Nobel 1913

Tutkimusta ja julkaisuja

Maasäteilyilmiöiden tieteellinen tutkimus on nykyisen tiedekäsityksen puitteissa aina ollut hankalaa. Kyseessä on varsin erikoinen ilmiökenttä, jota voi ehkä verrata alkuaikojen kvanttimekaanisten ilmiöiden tutkimukseen. Kvanttimekaanisia ilmiöitä kun ei voi niitäkään arkijärjellä käsittää. Tanskalaisen Nils Bohrin sanonnan mukaan: Jos kerrot ymmärtäväsi kvanttifysiikkaa, niin silloin et ymmärrä sitä.
 
Saksassa on julkaistu aiheeseen liittyviä perusteellisia kirjoja, etenkin professorien Hans-Dieter Betzin ja Herbert Königin toimesta. Helpompaa olisi tutkia aihepiiriä kansatieteellisestä näkökulmasta, vuosisatojen aikana kertyneeseen kokemusperäiseen tietoon ja arkisiin käytännön sovelluksiin perustuen. Silloin tutkimusten saama kritiikki olisi arvatenkin huomattavasti lievempää ja konkreettisiin asioihin pitäytyvää.
 
Maasäteilyä osittainkin sivuava tutkimus vie tietämystä ainakin osittain eteenpäin.
 
 

Kenttämittauksia Kuopiossa kesällä 2008. Siirrettävästä metalliverkosta heijastuu YLE:n antennimaston radiolähetys mittaajaan, joka aistii varvulla sähkömagneettisen interferenssisäteilyn voimakkuuskohtia.

Paavo Huttunen, 2012
Spontaneus movements of hands in gradients of weak VHF electromagnetic fields

Department of electrical engineering, Oulun Yliopisto

Paavo Huttunen tutki useita vuosia heikkojen sähkömagneettisten kenttien aistimista koehenkilöiden varpureaktion avulla, ja valmisteli tohtorinväitöskirjaa aiheesta. Väitöstilaisuus oli Oulussa vuonna 2012. Väitöskirja oli sen valmisteluun liittyvien henkilöiden hyväksymä eikä vastaväittäjällä ollut sisällöstä huomautettavaa. Tilaisuudessa yleisöstä esitettiin yksi tutkimustapaan liittyvä huomautus, joten väitöskirjaa ei voitu saman tien hyväksyä. Myöhemmin väitöstilaisuuden jälkeen väitöskirja hylättiin. Tämä oli suomalaisen tiedemaailman historiassa ensimmäinen kerta, kun tekniikan alan väitöskirja on väitöstilaisuuden jälkeen hylätty. “Varvun käyttöön” liittyvä aihepiiri on Suomessa vielä nykyäänkin kuuma aihe, joka herättää runsaasti vieroksuntaa ja vastustusta. Tieteen eri aloilla on tahoja, jotka kokevat velvollisuudekseen kustannuksia ja vaivoja säästämättä vastustaa kaikkea heille vielä tuntemattomaan liittyvää.

Jotkut haluavat käsittää sen, johon uskovat. Toiset haluavat uskoa siihen, jonka käsittävät.

Stanisław Jerzy Lec
Onni Kari-Koskinen, Martti Mela, Pertti Arkko ja Ahti Niinimaa
Maasäteilyraportti

Oulun yliopiston kansanterveystieteen ja biofysiikan laitokset

Toisen maailmansodan jälkeisen ajan kuuluisin varvunkäyttäjä Suomessa oli Mauno Pohjonen (25.1.1907 – 7.10.1987). Pitkän kokemuksensa perusteella hän oli vakuuttunut, että varvun avulla voidaan löytää hyviä kaivon paikkoja sekä ihmisille haitallisia maasäteilyalueita. 1980-luvun alussa hän sai suhteidensa avulla järjestetyksi tieteellisen tutkimuksen, jonka piti todistaa varvun avulla saadun tiedon oikeellisuus. Monien vaiheiden jälkeen tutkimus käynnistettiin Oulun yliopistossa, ja tutkimustulokset julkaistiin vuonna 1985 Maasäteilyraporttina. Tutkimuksessa ei löydetty mitään riippuvuutta tutkimusasetelmien ja mittaajien reaktioiden välillä. Raporttia lukiessa on helppo todeta, että toteutetut tutkimusasetelmat ja varpuilijoiden tietämys eri mittaustilanteista eivät voineetkaan tuottaa “tieteellisesti mitattavissa” olevia havaintoja. Edelleen voitaneen todeta, että nykytieteen välineillä ei ole tänään mitattavissa näkymättömiä, huomisen tieteen ilmiöitä.

Suomalaista kirjallisuutta

Alla olevaan luetteloon on koottu vain kirjoina ilmestyneitä teoksia. Useissa suomalaisissa lehdissä ja julkaisuissa on ollut lukuisia maasäteilyä käsitteleviä artikkeleita, joita ei ole mainittu alla olevassa luettelossa. Suomessa ei ole viime vuosina ilmestynyt lainkaan maasäteilyä käsitteleviä kirjoja muutamaa omakustannetta lukuun ottamatta. Tämän puutteen korjaamiseksi Suomen Maasäteilyntutkijat ry julkaisee Varpuasiaa-lehteä, joissa käsitellään kattavasti maasäteilyn aihepiiriä.

  • Aaltonen, V. T. 1952. Maansäteily tieteen valossa. Pellervo-seura, Helsinki. Yhteiskirjapaino Oy
  • Bauer, Paul. 1967. Horoskooppi ja taikavarpu. Suomen kirkon sisälähetysseura. Suomentanut Aaro Hurskainen. Pieksämäki.
  • Carrel, A. 1962. Maasäteily tieteen valossa.
  • van den Eerenbeemt, Noud. 1986. Heiluri, kristallipallo ja taikapeili. Suomentanut Timo Laurila.
  • Hakala, Väinö. 1935, 1939. Pajunoksalla kaivon paikkaa etsimään.
  • Huima, K. V. 1950. Vapautuminen maan myrkyllisistä säteistä.
  • Jalkanen Esko, Varjoja peilissä. Yliaistillisia tutkielmia luonnosta. 1991. Atena Kustannus Oy, Jyväskylä. GeePap Oy, Saarijärvi
  • Jalkanen Esko, Luonnon salaiset voimat ja niiden käyttö. 1994. Atena Kustannus Oy, Jyväskylä. Gummerus Kirjapaino, Jyväskylä.
  • Jalkanen Esko, Luonnon salaiset voimat ja niiden käyttö 2. 1996. Atena Kustannus Oy, Jyväskylä. WSOY: graafiset laitokset, Juva.
  • Keltikangas, Valter. 1987. Muuttolinnun tie. WSOY.
  • Klemetti, Armi. 1963. Välähdyksiä elämästäni. Sibelius ja vesisuonet. Sivu 80. WSOY.
  • Knaut, Horst. 1971. Paluu tulevaisuudesta. Fantastisia kokemuksia salatieteiden maailmasta. Otava.
  • Koponen, Jari. 1978. Maasäteily: Taikauskoa ja puolitotuuksia. (Studia Rhabdologica Fennica, Vol. I)
  • Lademan. 1991. Mystiikan maailma. Maan energiat. Suomentanut J. V. Sappinen.
  • Lonegren, Sig. 1990. Taikaheiluri, jonka avulla voit saada vastauksen kaikkiin kysymyksiisi, löytää kadonneita esineitä ja maaperän energiakeskuksia. KOY Tammi. Suomentanut Saima-Liisa Laatunen.
  • Messegue, M. 1971. Kasvisparantaja kertoo. Porvoo.
  • Niini, Risto. 1950. Taikavarpu ja maasäteily. Sivut 127-136. Kansanvalistusseuran kalenteri 1951. Otava.
  • J. 1926. Kaivon paikan katsomisesta taikavarvun avulla ja muista sen yhteydessä esiintyvistä ilmiöistä. Koy Kirja.
  • Ostrander, Sheila ja Schröder, Lynn. 1975. Taikavarpu ja biofysikaalinen vaikutus. Parapsykologiaa Neuvostoliitossa. Kirjayhtymä.
  • Paloposki, Antti. 1953. Varokaa maan säteilypurkauksia. Sänky voi olla vaarallinen paikka. Kirjavälitys, Helsinki. Keravan Kirjapaino
  • Tohtori Paracelcus. 1972. Yliluonnollinen luonnollisuus. Alea-Kirja. Pieksämäki.
  • Parker, Derek ja Julia. 1991. Yliluonnollinen maailma. Luvut taikavarpu, heiluri ja Ley-linjat. WSOY. Suomentanut Tapani Koivula.
  • Peltonen, T. E. 1978. Maasäteily ja sairaudet. Porin kirjakustannus. K.J. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
  • Pichler,H. J. 1969. Ihmisen suuri seikkailu. Jyväskylä.
  • Playfair, Guy ja Scott, Hill. 1979. Salattu avaruus. Weilin+Göös.
  • Pohjonen, Mauno ja Jantunen, Asko. Maasäteily ja terveys. 1982. Kirjayhtymä, Helsinki. Vaasa Oy, Vaasa
  • Ruusala, Raija. 1996. Maasäteily ja sen aiheuttamat terveyshaitat. Maasäteilyn ja sähkösäteilyn yhteisvaikutus. Keski-Suomen terveydenhoito-oppilaitos. Seminaarityö.
  • Sulin, P. O. 1933. Kaikki säteilee. Yleistajuinen esitys aineiden lähettämistä värähdysliikkeistä. WSOY.
  • Valitut Palat. 1982. Tiedon rajamailla. Artikkeli kaivonkatsojien käsittämättömät saavutukset. Suomentanut Lippo ja Sirkka Salonen.
  • Vilkuna, Kustaa. 1951. Kaivonkatsoja kansanperinteessä. Kalevalaseuran vuosikirja 31.
  • Väisänen, Kari ja Saarnio, Pentti. 1994. Esoteerinen varpu oppaana sisäisille lähteille. Karhuvuoren terveyspalvelu.
  • Watson, L. 1974. Yli luonnollisten rajojen. Vaasa.
  • Weisen, Irma. 1974. Ihmeiden aika on aina. Helsinki.

Ulkomaista kirjallisuutta

Alla olevassa luettelossa on vain maasäteilyä käsitteleviä kirjoja. Luettelosta on jätetty pois monissa lähdeluetteloissa mainitut eri julkaisuissa ja lehdissä ilmestyneet maasäteilyä käsittelevät artikkelit. Vuosittain ilmestyy lukuisia maasäteilyä käsitteleviä kirjoja useilla eri kielillä, joten tämä kirjaluettelo on vain suuntaa antava.

  • Agricola, Georgius. 1556. De Re Metallica. Basel. (Englantilainen käännös, H.C. Hoover & L.H. Hoover, The Mining Magazine, London, 1912).
  • Amoretti, C. 1808. Della Rabdomanzia Ossia Elektrometria Animale. Milano.
  • Andersson, G. 1994. Psi-spåret. Nyköping.
  • Ansha, 2002. Geomantie – Die Kraft der Erde. W. Ludwig Verlag, München.
  • Bachler, Käthe. 1976. Erfahrungen einer Rutengängerin, geobiologische Einflüsse auf den Menschen. Veritas Verlag, Linz.
  • Bachler, Käthe. 1979. Geobiologie und Stadortkrankheiten. Institut für Baubiologie, Neubeuern.
  • Bachler, Käthe. 1985. Veritas, Linz.
  • Bachler, Käthe. 1986. Der gute Plaz. Veritas Verlag, Linz.
  • Barret William & Besterman Theodore. 1968. The Divining Rod. University Books Inc, New York.
  • Bergmann, O. 1988. Nachweis geopathogener Standorteinflüsse auf den Menschen. Österreichische Institut der Baubiologie, Wien.
  • Betz, H. D. und König, H. L. 1989. Erdstrahlen? Wünschelruten Report. Wissenschaftlicher Untersuchungsbericht. München.
  • Betz, H. D. 1993. Unconventional water detection. Field test of the dowsing technique in dry zones. Deutsche Gesellschaft für technische Zusammenarbeit.
  • Betz Hans-Dieter. 2008. Phenomen Wünchelrute, Drachen Verlag GmbH.
  • Bird, Christopher. 1979. The Divining Hand. E.P. Dutton, New York.
  • Bird, Christopher. 1993. The Divining Hand. Whitford Press.
  • Brown Elizabeth. Dowsing. 2010. Hay House UK Ltd, London.
  • Brown Elizabeth. Dowsing (saksankielinen). 2011. Trinity Verlag GmbH, Berlin.
  • Curry, Manfred. Das Reaktionsliniensystem als krankheitsauslösender Faktor. 1952. Hippokrates, vol. 23, no 10.
  • Devereux, Paul. 1936. The Goat-Foot God. Uusintapainokset 1971, S. Weiser, New York ja 1989, Aquarian Press, Northamptonshire.
  • Devereux, Paul. 1990. Places of Power. Blandford, London.
  • Dopler, P. 1934. Physikalischer und photographischer Nachweis der Erdstrahlen.
  • Dopler, P. 1939. Biophysikalische Untersuchungen über Strachlung der Materie, Wünschelrute, Elektrische Wellen.
  • Endrös, R. und Lotz K. F. 1985. Der Strahlung der Erde und ihre Wirkung auf das Leben. Paffrath-Verlag, Remenscheid.
  • Fenzl Fritz, 2004. Kraftorte selbst finden. F. A, Herbig Verlagsbuchhandlung GmbH, München.
  • Fidler, Havelock. 1983. Ley Lines. Turnstone Press Ltd.
  • Froemer Fried, 1996. Pendeln -Der Weg intuitives Heilens. Gondrom Verlag GmbH, München.
  • Graves, Tom. 1982. Pendel und Wünscherute: Radiästhesie. Theorie und praktische Anwendung. Goldmann, München.
  • Graves, Tom. 1989. The Dowser’s Workbook. The Aquarian Press.
  • Hamilton Ulla och John. 1986. Jordpuls – fädernas gåtfulla kraft. Karlstedts Bokhandel AB, Skövde.
  • Hamilton Ulla och John. 1988. Stenring – fädernas glömda kunskap. Karlstedts Bokhandel AB, Skövde.
  • Hartmann Ernst. 1967. Krankheit als Standortproblem. K. F. Haug Verlag, Heidelberg.
  • Hermansson, J. 1718. Specimen congitionum de virgula divinatoria.
  • Holst Ulrich, 2001. Rutengehen – altes Wissen neu entdeckt. W. Ludwig Verlag, Münhen
  • Högbom, A. G. 1928. Slagrutor och rutgängeri förr och nu. Verdandis småkrifter 323. A. Bonnier, Stockholm.
  • Incledon-Webber Adrian. Heal your Home. 2013. Dowsing Spirits, UK.
  • Kircher, A. 1666. Mundus subterraneus.
  • Kreitz, Hanjo. 1991. Wasseradern und Erdstrahlen: neue Erkentnisse der Geobiologie. Quintessentz Verlag, München.
  • König, Herbert. 1975. Unsichtbare Umwelt. Heinz-Moos-Verlag, München.
  • König, Herbert. 1986. Erdstrahlen un Magnetismus. Weltbild Verlag.
  • König, Herbert. 1987. Wetterfühlichkeit, Feldkräfte, Wünschelruteneffekt. Der Mensch im Einfluss elektromagnetischer Energieformen. Verlag Moos & Partner, München.
  • Le Brun, P. 1696. Historic critique des practiques superstitio.
  • Lind, S. 1994. Jordstrålning. Den bortgömda naturresursen.
  • Magin, Ulrich.1996. Geheimwissenschaft Geomantie. Der Glaube an die magischen Kräfte der Erde. C.H. Beck’sche Verlagsbuchhandlung, München.
  • Martius, J. H. 1669. De Virgula Divinatrice.
  • Mattsson, Dan. 1991. Jordstrålning, hälsa och frontida vetande. NTB/Parthenon. AWJ Kunskapetföretaget, Nyköping.
  • Melchior, P. 1978. The tides of Planet Earth. Pergamon Press.
  • Mereaux, P. 1992. Carnac –des pierres pour les vivantes. Nature & Bretagne.
  • Merz, Blanche. 1984. Die Seele des Ortes. AT Verlag, Aarau/Schweiz.
  • Merz, Blanche. 1999. Orte der Kraft. AT Verlag, Aarau/Schweiz.
  • Michell, John. 1969. The View over Atlantis.
  • Michell, John. 1977. Die vergessene Kraft der Erde. Müller Erde Verlag, Frauenberg
  • Mörner, Nils-Axel. 1996. Ändå rör den sig. Slagrutan som instrument förr och idag. Rapport från enheten för Paleogeofysik & Geodynamik. Akademietryck AB, Edsbruk.
  • Neumüller, Thord. 1990. Jordstrålning, vår hälsa och vår kultur. Författarens bokmaskin, Stockholm.
  • Oberneder, L. 1970. Fern-Lehrkurs für Rutengänger. Herold Verlag, München.
  • Pathfinder Jim. 2008, Kraftplätxe finden und schützen. Aquamarin Verlag GmbH, Grafing,
  • Payre, Francois. 1947. Radiations cosmo-telluriques. Maison de la Radiesthesie, Paris.
  • von Pohl, Gustav, Freiherr. 1930. Krankheiten durch Erdausstrahlungen. Zeitschrift für Krebsforschung, Springer, Berlin.
  • von Pohl, Gustav, Freiherr. 1932. Erdstrahlen als Krankheits und Krebserreger. Huberts Verlag, München
  • Preiss, Horst.1995. Erdstrahlen, Geobionic. Waldbrunn.
  • Prokop, Otto und Wimmer, Wolf. 1985. Wünschelruten, Erdstrahlen, Radiästhesie. Ferdinand Enke, Stuttgart.
  • Purner, Jörg. 1988. Radiästhesie – Ein Weg zum Licht. M&T Verlag, Chur.
  • Rambeau, V. 1969. Besteht ein Zusammenhang zwischen Tektonik der Erde und dem Krankheitsproblem? Wetter, Boden, Mensch.
  • Rocard, Y. 1964. Actions of very weak magnetic gradient: The reflex of the dowser. In biological effects of magnetic fields. Plenum Press.
  • Rocard, Y. 1981. Les Sourciers. Press Univ. France, No. 27809.
  • Rocard, Y. 1989. La science et les Sourciers.
  • Rohrbach, Chr. 1996. Physikalische Grundlagen und Anwendung in Geologie und Medizin. Karl F.Haug Verlag, Heidelberg.
  • Rössler, B. 1700. Speculum Metallurgiae Politissimum.
  • Sahlqvist, L. Landskapgeometri och astronomi i frontiden. Fil.Lic.-avhandling, Inst. Arkeologi, Lunds Universitetet.
  • Schirner. 2007. Enhandruten-Set. Schirner Verlag, Darmstadt
  • Seiler, Joseph. 1981. Mit Wünschelrute und Pendel. Corona, Frankfurt am Main.
  • Simon, Kurt. 1997. Erdstrahlen und Wasseradern. Mosaik Verlag GmbH, München. Alcione, Trento, Italy.
  • Silver, K. 1991. Slagrutan som arkeologisk metod.
  • Sjöberg, D. 1995. Kan hälsan påverkas av naturens fält? BFR-rapport, Stockholm.
  • Skinner, Stephen. 1987. Chinesiche Geomantie. Goldmann, München.
  • Smith, Cyril W. and Best, Simon. 1988. Electromagnetic Man. J.M. Dent & Sons Ltd.
  • Sperlings, M. 1912. Försök till lösning af dess mysterium. Frizes, Stockholm.
  • Sperlings, M. 1919. Slagruteproblemet med tillämpning på grundvattenundrsökningar m.m. Svenska Kommunal-Tekniska Förfening. Handl., 7.
  • Tansley, David V. 1975. Radionics – Interface with the Ether Fields.
  • Tansley, David V. 1989. Radionik – Energetische Diagnose und Behandlung. Synthesis, Essen.
  • Thomson Clive. 1980. Site and Survey Dowsing. Turnstone Press Ltd, Northamptonshire.
  • Thurnell-Read, Jane. 1995. Geopathic stress.
  • Thurnell-Read, Jane. 1997. Wie Erdstrahlen unser Leben beeinflussen. Der Goldmann Verlag, München
  • 1693. Baquette occultic la physigue. Paris.
  • Vieer, Wigholt. 1992. Leylijnen en Leycentren in de Lage Landen. Ankh-Hermes, Deventer.
  • Wallerius, J. G. 1764. Dissertio gradualis de virgula divinatoria.
  • Watkins, Alfred. 1925. The Old Straight Track.
  • Weidel Luise, 2008. Strahlungsfelder – Erdstrahlen & Electrosmog – Kraftorte & Bäume. Rott bei Aachen.
  • Wetzel, C.-M. 1976, 1978, 1982. Radiästhesie – Rute und Pendel – heute. Herold-Verlag, München.
  • Williamson, T. 1979. Dowsing achieves new credence. New Scientist, 81 (1141).
  • Winzer, H. and Melzer, W. 1927. Cancer in the Light of Geopichysical Radiation. New York.