Pajuvarpu on ollut yleisin kaivonkatsonnan työkalu

Y-varvut

Ennen kaikilla ojan pientareilla kasvoi pajuja. Siksi pajuvarpu on ollut helposti saatavilla. Kaupungeissa pajuvarpuja ei ole helppo löytää. Lisäksi puiset varvut kuivuvat helposti eikä niitä voi silloin enää käyttää.

Tällä sivulla:

Y-varpu

Yleisin varputyyppi on perinteinen Y-mallinen puinen tai metallinen varpu. Varpua pidetään tavallisesti käsissä siten, että kämmenpuolet ovat ylöspäin ja varvun vapaat päät tulevat ulos etusormen ja peukalon välistä. Varpua jännitetään kääntämällä varvun haarat melkein samalle linjalle ja yrittämällä pitää varvun keskikohtaa osoittamassa vaakasuorassa eteenpäin. Tällöin pienetkin ranteen kiertoliikkeet saavat varvun keskiosan joko laskemaan tai nousemaan. Varpu toimii näiden tiedostamattomien, ranteiden häviävän pienten liikkeiden mekaanisena vahvistimena ja osoittimena.

Alun perin Y-varpu valmistettiin sopivan sitkeästä ja paksuisesta puun tai pensaan oksan haarasta. Suomessa tuore pajuvarpu on ollut yleisimmin käytössä, ja vallan pätevä käytössä vieläkin. Varvun molemmat haarat ovat suurin piirtein yhtä paksuja, noin 5-10 mm. Osoitinvarren sopiva pituus on 10-20 cm. Käyttökelpoisen varvun saa tehdyksi myös kahdesta erillisestä oksasta, jotka sidotaan päistään yhteen vaikka kestävällä teipillä.

Nykyisin käytettyjen varpujen koko vaihtelee noin metrin pituisesta muutaman senttimetrin pituiseen. Pienimmät varvut on tehty pianolangasta. Kukin varvun käyttäjä valitsee varpunsa koon, materiaalin ja muodon mieltymystensä ja käyttötarkoituksensa perusteella. Jotkut varvun käyttäjät ovat laakeroineet varvun kädessä pidettävät osat varvun toiminnan herkistämiseksi. Jotkut vannovat ainoastaan tuoreesta pajusta tehdyn varvun nimeen ja joillekin kelpaa ainoastaan messinkilankainen varpu. Nykyiset Y-varvut ovat melkein aina metallilangasta valmistettuja.

Nykytietämyksen mukaan varvun materiaalilla ei ole merkitystä varvun toimintaan. Viimekädessä varpujen rakennusaineen ja muodon ratkaisevat kunkin käyttäjän henkilökohtaiset mieltymykset.

Malmien etsimistä ja kaivamista Gregorius Agricolan teoksen De Re Metallica mukaan vuodelta 1556.

Tässä on kuvattu entiseen kaivostoimintaan ja malminetsintään liittyvää Y-varvun käyttöä. Taustalla mies veistää puusta varpua, vasemmalla asiantuntija etsii malmia ja vasemmalla etualalla varpumiehen varpu osoittaa malmiesiintymää. Taiteilija on ehkä ottanut hieman taiteellisia vapauksia kuvatessaan otteita varvusta. Kuvan esittämänä aikana varpumiehet olivat erittäin arvostettuja asiantuntijoita, joilla oli ammattikuntaa osoittava virka-asu. Asuna oli nahkainen hännystakki, josta on ehkä vähitellen kehittynyt nykyinen juhla-asu, frakki.

Ote Y-varvusta

Oikea ote Y-varvusta ja varvun taipuminen alaspäin. Varpu saattaa joissain tapauksissa myös kääntyä ylöspäin.

Kuva: Dan Mattsonin kirjasta Jordstrålning